Hyvässä tikissä!

Tässä ollaan nyt kolme viikkoa ennen kisoja kuulkaas niin hyvässä tikissä ettei oo ennen oltu.
Ihan kirjaimellisesti.

Oikean käden peukalon alla, "kämmenen päkiässä" on kolme tikkiä pitämässä siitä repeytynyttä palkeenkieltä paikallaan.

Kohtalon ivaa ja ironiaa on se, että syyllinen on lisäravinnepurkki. Rasvanpolttovalmiste jonka on tarkoitus saada mut hyvään kuntoon, siis tikkiin. Ihan näin hyvin en olisi odottanut sen toimivan.

Tabletit on pakattu mukaviin kerta-annospusseihin, jotka olen avannut ja purkittanut niin, että voin ottaa muun kokoisia annoksia. Viimeinen pussi oli jäänyt jumiin pohjasaumaan ja tottahan se sieltä täytyy repäistä irti. Sakset on nynnyille!

Pussi irtosikin yhtäkkiä yllättäen ja purkin terävä reuna (johon btw olen aiemminkin itseäni telonut) viilsi kunnon siivun kädestä.

Hermovaurioilta onneksi vältyttiin, eikä jänteitäkään mennyt poikki.

Viikkoon ei saa (/saisi) puristaa eikä nostaa mitään painavaa.
Suunnittelin jo treeniä pikkupainoilla, mutta kun puurolusikan heiluttaminenkin sai haavan aukeamaan, ei liene fiksua nostella edes niitä pieniä painoja. Ainakaan tänään.

Eniten huolettaa vapari.
Käsien varassa oleminen on ihan mahdotonta, eli punnerrukset ja kärrynpyörät täytyy unohtaa. Käsinseisontakin, jota rannevammaisena opettelin yhdellä kädellä, pitää vaihtaa johonkin muuhun, koska tämä telottu käsi on nyt sitten eri käsi kuin se rannevammainen. Tietysti.

Ja tässä terveiset viime viikonlopulta.

Että sillä tavalla :/

IFBB:n sivut on vihdoin ajan tasalla:

kuvaa klikkaamalla pääset alkuperäiseen sivuun

Syksyn kisoissa edustan team Wrangea yhdessä Erika Törrösen kanssa. Erikan blogi löytyy osoitteesta http://erikanblogi.blogspot.com/.

Erika on yksi korkealle arvostamistani "vakavasti otettavista" kilpailijoista, joille urheilu vaikuttaisi olevan tärkeintä eikä niinkään ne kilpailun ulkopuoliset jutut kuten lehtien sivuilla paistattelu ja työmaakoppien seinillä keikistely.

(Kuten olen atinnut ennenkin mainita, valitettavan usein fitnessurheiijoita on vaikea erottaa glamourmalleista ja alan lehtiä "alan lehdistä")

On ilo olla samassa tiimissä. Toivottavasti itse profiloidun myös urheilijaksi, enkä jättipuputytöksi ;)


Painon pudotuksesta


Usein puhutaan siitä, miten hyvä painonpudotustahti on n. 0,5kg viikossa. Tavallinen laihduttaja sitten tarkkailee painoaan päivittäin ja tuskailee kun lasku ei ole tasaista.

Tässä oman dieettini (2011) taulukkoa tutkittavaksi:

Punainen viiva kuvaa tasaista 0,4kg:n pudotusta, ja sininen sahalaita kuvastaa toteutunutta aamupainoa. Joka viikko paino on vähintään kerran osunut juuri tuolle punaiselle viivalle, muttei läheskään joka päivä. Trendi on kuitenkin laskeva, ja hyvä niin.

Taulukko näyttää melko hurjalta, mutta vaihteluväli on satoja grammoja, joten isoja heittoja painossa ei ole.

Vielä on kuukausi aikaa kiristellä :)

Rakkautta on....

Rakkautta on etäyhteydellä lähetetty viesti tulostimessa :)

vapaalla vaihteella

Tänään:

- Kävin palauttamassa Satsille ohjaajaliivin, nimikyltin ja levyt. Yhden aikakauden loppu.
- Kävin katsastamassa auton. Ekaa kertaa ihan yksin. Läpi meni että heilahti :)
- Treenasin salilla äidin kanssa kevyen palauttavan treenin.
- en ommellut mitään vaikka olin niin suunnitellut
- en käynyt lenkillä vaikka niin suunnittelin
- en tehnyt paljon muutakaan mitä suunnittelin ;)

Nyt alkaa olla se vaihe dieetistä, kun ei kroppa eikä pää enää toimi ihan täysillä.
Tulee helposti haavoja, nirhaumia ja mustelmia, jotka ei tunnu parantuvan millään.

Järkikin juoksee hiukka hitaasti.

Katsastusasemalla katsastaja kysyi onko mulla Mickra. Vastasin kyllä, ja hän sanoi käyvänsä katsastamassa sen ja tuovansa mulle paperit. "Ota kuppi kahvia ja lue vaikka lehtiä." Ok.

Kohta paikalle tulee toinen mies:
"Olikos sulla Saab?"
"Juu"
"minä käyn katsastamassa sen ja..."
"Ei ei, ei mulla Saabia ole!"

Loistava aika aloittaa uudessa työssä...
---

Puhtaasti Paras!

Tänään tuli (taas) postia ADT:lta, eli Anti Doping Toimikunnalta.

Koska "testimateriaalit" 29.7 tehdyissä testeissä oli niin laimeita, pyysin että normaalista poiketen tiedot testituloksista lähetetään minulle, jotta tiedän onko testi onnistunut.

Vaikka en epäillytkään itseäni ja puhtauttani, syke nousi silti kirjekuorta avatessa. Harvoin negatiivinen testitulos on niin positiivinen ;)

Nyt uskalsin allekirjoittaa ADT:n sivuilla vetoomuksen puhtaan urheilun puolesta, kun on itsellä mustaa valkoisella. Ei itseni, vaan epäilijöiden takia!

Puhtaasti Paras -sivusto löytyy osoitteesta: www.puhtaastiparas.fi. Allekirjoita vetoomus jos olet puhtaan urheilun puolella :)

Mitäs muuta...

Perjantaina olin Fressin henkilökuntainfossa.
Narinkkatorilla oli joku ihme italilalaisten herkkujen esittely. Koko tori oli täynnä kojuja, jotka oli täynnä kaikkee iiiihaaaanaaaa: leipää, leivoksia, pullaa, keksejä, karkkeja, nougatia, kinkkua, salamia...

Kuola suupielistä valuen sinnittelin läpi alueen. Oli vaarallista vilkuilla ympärille, koska kojuista paitsi leijaili herkkujen huumaava tuoksu, myös tarjottiin maistiaisia suussa sulavan näköisistä vehnäsistä. Huh.

Indiskasta löysin itselleni uuden kahvikupin. Jos en onnistu vähentämään kahvin juontia, on parempi ostaa muki jonka avulla selviän aamusta vain yhdellä mukillisella. Ai kuinka niin itsensä huijaamista? ;)

Kuva ei tee oikeutta tälle 0,75 litran kaunottarelle. Ostin joskus Sakelle Cars-mukin, johon hulahtaa helposti meidän päiväkahveista reilu puolet. Koskaan ei jää mulle santsikupillista. Ihan vaan vertailun vuoksi vielä yksi kuva:

Tää muki on myös puhtaasti paras!

Jännittävä työviikko takana. Ihanaa saada pehmeä lasku uuteen työhön, uuteen ympäristöön ja uusiin ihmisiin.

Kaksi päivää perehdytystä, nippu papereita ja kuntotestit.

Vetoan laite-eroihin, enkä suostu uskomaan, että keväällä rasva% oli 18 ja nyt 3kk dieetin ja kiristelyn jälkeen 21,8. Ehkä ioi erehtyi luulemaan vatsallista kahvia joksikin muuksi ;)

En ota siitä paineita. Peili kertoo enemmän kuin tuhat mittaria.

Elämäni ensimmäistä kertaa pääsin itse tekemään fillariergometritestiä kun perehdyimme testaukseen Fressi Espoonlahdessa. Minun ja esimieheni ja monen muun mielestä on kummallista ettei Trainer4Youn PT-koulutukseen kuulunut ko. testi. Se on kuitenkin aika perusjuttu joka kuuluu jokaiseen kunnolliseen testipatteriin.

Uusi kollegani Pasi ei ollut ihanteellisin testiasiakas, koska kovakuntoisen spinniohjaajan syke ei polkemisesta juuri nouse. Ensiviikolla pääsen ihan tosi toimiin oikean asiakkaan kanssa.

Itse istuin toista kertaa testipyörän päällä.

Huomaa testipylpyrä kohdassa "raskas". 

Ensimmäisessä ergossa, jossa oltiin työporukalla 2008, kestävyyskuntoni arvioitiin heikoksi.
Tällä kertaa testaaja otti tosissaan korkean sykeeni, ja vaihtoi laskennallisen maksimisykkeen 191:n tilalle 200. BodyCombat-tunnilla sykkeeni nousee usein 198:an ja kuitenkin jaksan vetää tunnin loppuun, joten se 200 on ehdottomasti lähempänä todellista maksimia kuin 191.

Kun lähtötilanteeksi vielä vaihdettiin athletic, kone osasi ehdotella oikeita vastuksia. Näillä arvoilla testi saatiin vietyä hienosti loppuun. 2008 testaaja laski tehoja lopussa kun pelkäsi sydämeni räjähtävän tms. kun ne laskennalliset maksimirajat paukkui vaikka vain 85%:iin maksimista tähdätään.

Sykkeeni nousee nopeasti tasolle 150 mutta sitten se nousu tasaantuu. Syke on paitsi perinnöllistä, myös opittua. Kilpa-aerobic -tausta varmasti vaikuttaa siihen, että syke nousee nopeasti, kun kroppa on totutettu toimimaan kovilla sykkeillä, anaerobisen kynnyksen tuntumassa. Tärkeintä on, että syke myös laskee nopeasti.

Testaaja kauhisteli sykkeen nousua, mutta uskoi kun sanoin ettei olo ole normaalista poikkeava, enkä tee kuolemaa pyörän selässä. Pystyin puhumaan ja nauramaan, eikä kovasti paljon edes hengästyttänyt.
Lopputuloksena masiina ilmoitti, että hapenottokyky, ja sitä myötä kestävyyskuntoni, on erinomainen :)

Kahden päivän (yht. 7h) perehdytysen jälkeen oltiin valmiita töihin. Enemmän tai vähemmän valmiita.
Ekana päivänä pari asiakasta, tokana päivänä yksi asiakas. Ihana pehmeä lasku <3

Perjantai on infopäivä. Koko pk-seudun Fressien henkilökunta kokoontuu illalla Simonkadun Fressiin. Siitä tulee varmasti kivaa :)

Tänään illalla salilta tullessa teki ihan kamalasti mieli lättyjä. Aattelin kokeilla toimisko protskujauhe jauhojen ja sokerin yhdistelmänä lättytaikinassa. Toimi taikinassa.
Lätystä tuli melko höttöinen ja se maistui enimmäkseen makealta munakkaalta. Hampaissa nirskahtelevat munankuoret eivät ainakaan auttaneet asiaa - miten ihmeessä niitä sinne sekaan joutui?

Setti oli ihan syötävää kun ymmärsin yhdistää iltapalan luumurahkan (unohdin ottaa mustikoita pakkasesta ajoissa) tämän "lätyn" kanssa. Vähä niinku lättyi ja kermavaahtoo - muttei sinne päinkään! ;)

Uusia juttuja

Daisyn hoitoaika meillä loppui kun sen oma äiskä ja iskä tuli reissusta kotiin.
Hoitotäti (nauttii aamulenkeistä ilman koiraa, ja) sai tuliaisiksi sammakkoprinssin

Se on kastelukannu :)

Käytiin tänään treenaamassa Leppävaaran Fressillä, joka on MUN UUS TYÖPAIKKA! :D
Hip hei, aloitan siellä Personal trainerina tässä ihan kohta. Vielä on sen verran jäljellä irtisanomisaikaa Satsilla että ehdin ainakin yhden BodyCombatin ohjata.

Fressi Leppävaara on entinen Danafitness, jossa ainakin Danan aikoina kävi kuulemma paljon bodyurheilijoita, sekä kehari- että fitnesslajeista. Ja laiteet oli sen mukaiset :)

Ihan superhyviä laitteita: vanhaa Kraftwerkia ja Gym80-laitteita. Valinnan varaa oli tosi hyvin.

tarkoitus oli kokeilla kaikkia laitteita vähän, jotta tiedän missä mitäkin on ja miten kaikki toimii. En ihan kaikkia vieläkään tiedä ;)

10min. fillaroinnin jälkeen lähdettiin rundille. Pari erilaista ylätaljaa, joissa molemmissa tuntuman sai paljon paremmin kuin Technogymin uudessa taljassa, jolla olen viimeiset 1,5 vuotta yrittänyt selkää treeata.

3 erilaista alataljaa ja T-kulmasoutu. Iso plussa!


Monta erilaista vatsalaitetta ja vatsapenkkiä, Ab Coaster ja Ab Solo takaavat monipuolisen vatsatreenin, jos vaan oma motivaatio riittää liikkeiden vaihteluun

Ab coaster

Ab Solo

Reilun tunnin tahkoamisen jälkeen ei oltu edes puolivälissä.
Sakke parka oli jo ihan poikki ja pyysi että voitais jo lähteä, mutta ei. Enhän mä vielä suostunu lähtee: "ei ku tämä vielä", "ja toi on pakko kokeilla, ja toi", "ihan nopeesti tää yks vielä", "vilkaistaisko ihan yhtäkkiä vileä toi toinen puoli" ja "anna mä näytän sulle yhden kivan vielä..."

Vielä jäi siis monta ihanaa rautakasaa testaamatta, mutta onhan niihin aikaa tutustua. Yksi lemppari oli Gym80 dippilaite. Painopakkaan tarpeeksi painoa, persus penkkiin, jalat rullan alle ja dippikahvoista painetaan alas. Liike simuloi hienosti dippiliikettä, mutta ojentajista saa rutistettua paremmin voimaa kuin lisäpainolla dipatessa. Iso plus!


En uskaltanu ottaa vielä kameraa mukaan salille kun en tiedä saako siellä kuvata. Luultavasti saa mutta en halunnut ottaa riskejä.

Pukuhuoneesta uskalsin ottaa kuvan

...ja aulasta. Siellä on takka!

...ja hierova tuoli. Kerrankin olin kuulemma suihkussa liian nopea ;)

Ja sitte, jos ihmettelet miksi kaupasta loppuu tarjousjauheliha tai broisku heti aamusta, syy löytyy täältä

Kun sitä menee paljon, sitä on myös ostettava paljon, vaikka tuntuukin hassulta kantaa kahden hengen talouteen kassi kaupalla kamaa.


Lauantai jatkuu hyvällä energialla!

Ihan tavallista

Perus "kevyt viikko" taas. Tiistaina Power Platea ja kahvakuulaa aamupäivällä, iltapäivällä BodyCombat ja illalla vielä kävelylenkki (hoito)koiran kanssa. Hupsista. Mites se kevyt viikko aina lähtee käsistä? ;)

Tänä aamuna piti pisuttaa Daisy ja lähteä aamulenkille yksin, mutta Daisuke päätti itsepäisesti lähteä mukaan. Ja niin me tytöt lenkkeiltiin. Tunti käveltiin Jokiniemi-Tikkurila-Hiekkaharju -akselilla, jonka jälkeen raahasin koiran väkisin sisälle. Siitä se sit suuttu ja näytteli mulle kieltä pitkän aikaa.

Päivällä kävin kaverin kanssa katsomassa brankkareiden kisailua:

Oli ne kovassa kunnossa! Valitettavasti kamera jäi treenikassiin jonka vein salille jo etukäteen. Ei palomiehiä turhaan tituleerata kovakuntoisimmiksi kavereiksi. Saahan ne toki treenata työaikana ja työn puolesta pitääkin olla kovassa kunnossa. Huh huh.

Illalla kävin vetämässä yhden kiertoharjoittelun, juoksin puolen tunnin kevyen setin ja venyttelin pitkän kaavan mukaan. Se oli oikeeta kevyen viikon hommaa!

Täytyy vielä ihmetellä yhtä asiaa. Ulko-ovessa olevaa ilmoitusta nimittäin.
Eikö yhtään tarkempaa aikaa osata töille laittaa? Tehdäänköhän työvuorolistakin näin epämääräisesti?

Käytävän lattian pesu ja vahaus suoritetaan 8.8 - 11.8 klo 7-16, jolloin pitää välttää turhaa liikkumista. Ihan ku muulloin kaikki liikkuis turhaan käytävissä. Ja arvatenkaan kolmen ensimmäisen päivän aikana ei mitään ole tapahtunut...

Tankkauspäivä

Kun paino jämähtää samoihin lukuihin turhan pitkäksi aikaa, eikä treenikään enää tuota toivottua tulosta, on aika pitää tankkauspäivä, jolloin energiaa tankataan lähinnä hiilarista.
Ihanteellisinta olisi syödä normaaleja dieettiruokia, mutta isompia määriä. Se herättää aineenvaihduntaa ja täyttää lihasten glykogeenivarastoja. Pieni herkuttelu voi kuitenkin tehdä psyykelle hyvää ja edistää tavoitteisiin pääsyä.

Aamulla söin puuroa normaalein lisukkein, mutta hieman enemmän kuin normaalisti.

Välipalaksi herkkuleipää ja kahvia

Lounaalla riisiä ja jauhelihaa kasviksilla ja salaatilla. Ihanaa kun ei tarvitse punnita.

Päiväkahvit käytiin juomassa äidin luona, ja tarjolla oli pullaa ja jätskiä! Vaikka en normaalisti ole mikään pullahiiri, nyt se oli todella hyvää. Tuntui että keho suorastaan huusi sen pullan perään.

Ben ja Jerry eivät myöskään pettäneet. Ne miehet osaa tehdä jätskii :) johtuneeko dieetillä herkistyneistä makuhermoista, mutta jätski oli ehkä hieman liian... miten sen nyt sanoisi... jätskistä.Vaikee selittää.

Äidin luota otettiin mukaan pieni hampaaton koira. Crazy Daisy tuli meille hoitoon kun äiti ja isäpuoli lähtivät Berliiniin. Viime kesänä Daisy oli matkassa mukana (sille hommattiin ihan oma passikin reissua varten) mutta tällä kertaa halusivat kuulemma mennä ihan kaksin. Kumma juttu.

Mielenosoituksellisesti hän jäi eteiseen pikku koppaansa korvat luimussa ja tuhahteli turhautuneena.

...kunnes saapui päivällinen...

Totuuden nimissä on sanottava, että pari palaa riitti mulle. Reunat, kumma kyllä, oli parasta. Edelleen siis kroppa huusi hiilaria.

... ja Daisy sai siivota jäljet

Leffaillan kruunasi:

Perunalastut oli Sakelle. Bilareita söin kyllä aika paljon, mutten edes koko pussia. Ne oli super hyviä kun sulloi suun ihan täyteen ;) Pari lakuakin taisin maistaa, mutta iltapalaksi valitsin silti hedelmiä.

Vaikka tankkauspäivää odottaa a) koska saa syödä vatsansa täyteen b) voi syödä herkkuja joita on himoinnut pitkään, se olo, joka tulee kun ne hiilarit jysähtää sisuksiin, on ihan kamala.

Pullakahvin jälkeen tuli väsy. Sellainen totaalinen uupumus, jota en ole tuntenut pitkään aikaan.

Illalla olo oli turpea, pullea, turvonnut ja raskas. Väsytti tosi paljon, enkä jaksanut edes lukea.

Koko sunnuntaipäivän olo oli raskas (+1kg) ja väsynyt, eikä mikään huvittanut. Ei tietoakaan siitä iloisen pirteästä olosta, joka on ollut vallalla viime viikot. (Poislukien tietenkin Tikon lähdöstä seurannut puutuminen, josta olen onneksi jo kohtalaisen hyvin selvinnyt. Enää ei itketä ihan joka päivä.)
En haikaillut edellisen päivän herkkuja, vaan odotin seuraavan päivän normaalia dieettioloa. Sitä ihanaa keveyttä ja energiaa.

Tänään paino oli palautunut tankkauspäivän tasolle. Sain itsestäni hyvin tehoja irti vaparitreenissä, hypyt nousi ja pariin tyhjään kohtaan tuli täytettä. Kiitos hiilarit!

Treenejä haittaa nyt uusi vitsaus: kipeä ranne.
Kova treeni dieettiin yhdistettynä on nivelille, jänteille ja lihaksille kova koitos. Olen ajatellut nostelevani niin pikkusia painoja, että rannetukien käyttö olisi suorastaan naurettavaa, mutta täytynee uudelleen harkita. Ehkä ne pikkuset painot on kuitenkin aika isot näille pikkusille ranteille.

Tällä viikolla ranne saa lepoa ja treenit tehdään sen mukaan.

Ja miten treenataan kässäriä kun ranne on kipeä?

Hevostelua

Tämä postaus on ponitytön unelmapäivästä, joten siirry seuraavaan blogiin jos heppailu ei kiinnosta ja palaa takaisin huomenna, jolloin on taas asiaa dieetin etenemisestä, lisäravinteista ja treenauksesta :)

Aamulenkin jälkeen nokka kohti Merimaskua, jossa asustaa äitini työkaveri perheineen, hevosineen ja koirineen.

Edellisestä hevostelusta oli vierähtänyt jo yli 10 vuotta, ja aktiivisesta ratsastusharrastuksesta ja hevosten hoitamisesta jo liki 20 vuotta. Se on pitkä aika.

Ratsastusharrastuksen aloitin (äidin kauhuksi) jo 5-vuotiaana, joten ehti siitä kokemusta kertyä jonkin verran. Oma hevonen mulla oli muutaman vuoden ja hoitohevosia vaikka kuinka monta. Aika ei millään riittänyt hevosteluun ja telinevoimisteluun, joten toinen piti jossain vaiheessa jättää. Koska talleilla kävi tyttöjä joita pelkäsin, jotka teki koko touhusta välineurheilua, keskityin mielummin jumppailuun.

Ratsastus on onneksi kuin pyörällä ajoa, ei se mihinkään unohdu kun sen kerran oppii. Enhän mä mikään kilparatsastaja ole, kuten en kilpapyöräilijäkään, mutta pystyssä pysyn ja eteenpäin pääsen, se riittää :)

Perillä meitä oli ensimmäisenä vastassa Semi. Semiälyinen mäyräkoira ;)

Semi on ihanan eloisa vanhus, joka innostuessaan hyppii niin, että etutassut nousevat n. 5cm maasta. Ei voi ku nauraa :D Valitettavsti Semillä on lähimuistissa vähän häikkää, ja hän saattaa unohtaa tervehtineensä uutta tuttavuutta ja ollakin vähän vihainen.

Perheen edelliset koirat on haudattu pihaan. Melko sympaattista.

Sitten on Piki. Piki on nuorekkaasta olemuksestaan huolimatta jo 19-vuotias ja kärsii paniikkihäiriöstä. Reppana. Perheen 18-vuotias hevostenhoitajaksi opiskeleva tytär ratsasti tätä heppaa rauhoitellakseen sitä pienen kengitysliukastusäksidentin jälkeen.

Ja Amissa. 18-vuotias mummo.

Kaviot putsataan aina ennen ratsastusta

Oli melko jännää työskennellä taas ison eläimen kanssa.

Hevoset on kunnioitusta herättäviä eläimiä. Isoja, itsenäisesti ajattelevia yksilöitä, joiden luottamus täytyy ansaita. Niitä ei alisteta, vaan niiden kanssa tehdään yhteistyötä.

Hevosen tuoksu sitä harjatessa on kuin joku rauhoittava eteerinen öljy. Mulle se on tuoksu lapsuudesta. Tuoksu joka tuntuu tutulta, lämpöseltä ja turvalliselta.

"Selvitääks me Amissa tästä, mitä luulet?"

Jännittynein mielin kenttää kohti.

Amissa tarkistaa että  jalustimet on sopivalla korkeudella.

Ensin käyntiä pitkin ohjin. Tutustutaan toistemme liikkeisiin.

Stop. Poseeraus kameralle.

...ja sit mennään.

Vähän lisää vauhtia

ja vielä vähän lisää vauhtia!

Jännittävää istua niin korkealla, oman pään korkeudella. Lännensatula oli uusi tuttavuus, ja tuntui hieman jäykältä tavalliseen satulaan tottuneelle.

Amissa oli herkkä mutta varma ratsastettava. Sen ravi oli veteraaniravurille ominaista kovaa kyytiä, melko erilaista kuin ratsastuskouluponien hienosteluravi.

Vaikka Amissa oli ehdottomasti ihana, ja yhteistyö sujui hienosti, jännitin tietenkin hiukan. 

Ratsastaminen tutulla hevosella on kaikkeista nautinnollisinta, kun tietää miten se toimii ja reagoi eri juttuihin. 

Vähän kuin ajaisi kaverin autolla - vaikka autoa olis hyvä ajaa, on se aina vähän epävarmempaa kuin omalla menopelillä posotus. Ens kerralla ei tarvi niin paljon jännittää ;)

Ratsastuksen jälkeen taas harjataan hiki ja tomu pois...

...ja viedään mamma laitumelle.

Amissalla oleva ötökkähattu on oiva keksintö. Siitä näkee läpi, mutta kärpäset ei pääse silmiin. Ei ollut tollasia meidän tallin hevosilla! Laitumella Amissa käveli mun vieressä, vaikka oli vapaana, ikään kuin kertoakseen, että kavereita ollaan. Toivottavasti pian taas tavataan :)

Tallihan me siivotaan aina käytön jälkeen

Tallin lattian lakaiseminenkin oli iha super ihanaa. Kaikki hevosiin etäisestikin liittyvä on niin maailman ihaninta.
Taidan alkaa ostaa taas harjoja, sukia, sieniä ja kaviokoukkuja - ihan vaan varastoon. Kypärä ja ratsastushousut on ihan must ostos, ja raippa, ja ehkä saappaat. Ja sit istun niissä varusteissa tuossa satulatuolilla ja päivittelen blogia ;)

Kaupunkipäivä Helsingissä

Tänään ne tuli. Mun uudet kengän nauhat. Ekat nauhat ikinä, joilla on merkitystä ja arvoa :)

Aamupäivän selkätreenin jälkeen suunnattiin Stadiin. Tsukutsukutsuku. Junalla.

Kaupunkipäivämme ensimmäinen kohde oli Bulevardin kahvisalonki ja salaattilounas.

Paikka on vanhahtavasta ja hienosta nimestään huolimatta siisti, raikas ja viihtyisä. Palvelu oli aidon ystävällistä eikä asiakkaalle tullut tyhmä olo salaatin vaihtoehtoja valitessa. Iso salaatti 9€, kahvi 2,5€

Annos näytti niin hyvältä, etten ehtinyt ikuistaa sitä muiden nähtäväksi.

Mun salaatin kaksi valinnaista täytettä olivat kana ja aurinkokuivattu tomaatti. Kastikkeeksi oliiviöljy.

Seurueen muissa salaateissa oli mm. artisokkaa, mozzarellaa ja chevreä.

Lusikallinen erilaisia siemeniä ja pala leipää kuului annokseen, jos halusi.

Seuraava etappi oli Kauppatori, jossa naatiskeltiin päiväkaffeet. Tai nautiskelusta ei oikeastaan voi puhua jos pahvimuki maistuu vajalta, kahvi pahalta ja koko komeus maksaa 2€. Mutta tunnelma oli nautinnollinen :)

Matkan varsinainen päämäärä oli Suomenlinna (Sveaborg).

Se on kauniina kesäpäivänä aina yhtä mahtava paikka piknikille, valokuvaukselle, päiväkävelylle tai ihan vaan chillailuun ja hengailuun.

Kaikki rakennukset on numeroitu. Tässä Suomenlinna B77

Tässä unelmien ikkuna

Näitä riittää, tykkejä, eri kokoisia ja näköisiä

Äiskä lapsensa kanssa aterioi

Suosittelen Suomenlinnakäyntiä kaikille. Mukaan mukavat kengät, vesipullo ja kamera. Niillä pääsee pitkälle.
Viltti, piknikvermeet viineineen ja hyvä kirja tai seurapeli tekee retkestä luksusta.
Lautta lähtee Kauppatorin rannasta 20 minuutin välein, ja Helsingin sisäisellä lipulla pääsee.

Jos on varoissaan, voi Suomenlinnassa toki syödä hyvin muutamassakin eri paikassa, mutta tosiaan, ne piknikeväät on ihan hyvä vaihtoehto ;)

Retkeily jatkuu huomenna Merimaskussa, kun vanha ponityttö pääsee taas hevosenhajuun. Jee jee jee :D
Siitä lisää tuonnempana.