Pää olkapää peppu polvet hauis polvet hauis...

Eilinen jalkatreeni meni hyvin perille.
Poikaystävä EI nauranut mun vitsille siitä miten persus on hellänä kun Alin kanssa vedettiin eilen kovaa :DD

Alilla loppui PT-asiakkaan kanssa treeni juuri kun olin lopettelemassa kyykkysettiä, ja sit tehtiin vielä pari sarjaa pakkotoistoilla. Hallelujaa huusi reidet jo silloin, mutta puskin päälle vielä jalkaprässiä 4 sarjaa, yksi jalka kerrallaan. Joku ajattelevainen asiakas oli jättänyt prässiin 200kg kiekkoja jotka sain verryttelyksi nostaa pois. Ihanaa. (huomaa sarkasmi ja tyhjennä AINA painot laitteesta lopetettuasi!)

Normaalisti teen jalkojen etu- ja takaosan erikseen, mutta koska maanantaina tuurailin 2,5 tuntia jumppaa
ja jäin treeniaikataulusta jälkeen, päätin yhdistää jalkaharjoitteet. 4 sarjaa polven ojennusta ja koukistutas superina prässin jälkeen.

Pitkästä aikaa treenasin pohkeet smithissä. Tankoon 50kg painoa, alle steppilauta ja isolla liikeradalla hitaita toistoja 5 x 15. Tänään tuntuu ja näkyy ;)


Tänään oli vuorossa kädet.
Dippi 10kg lisäpainolla sujui ihan yhtä hyvin kuin 7,5kg viime viiikolla. Pitäis vaan rohkeammin kokeilla niitä rajoja. Alikin kokeili dippejä +80kg painolla sellasen joustavan apuvälineen kanssa (josta en ollut ennen kuullut, enkä näköjään edelleenkään tiedä mikä se on) ja teki 3. Hurja mies. Siihen me ei lähdetä.

Pystypunnerrus ja hauis 20kg tangolla ihan normaalisti kuin myös Scott-hauis.
Ojentaja ja hauis taljassa superina.
Ranskalainen punnerrus ja pystysoutu taljassa superina.

Kyllä oli kädet pumpissa! Hetken näytti hyvältä. Enää ei näytä. Nyt vaan tuntuu narut väsyneiltä.

Olen oppinut ottamaan kameran mukaan salille, mutta en vielä muista käyttää sitä. Ehkä jonain päivänä opin muistamaan.

Posti toi tänään pari levyä mahdollista Zumbamusaa, ja yhden uuden leffan :)

Onneksi ei tarvi hankkia lapsia saadakseen katsoa hyviä leffoja, riittää että ottaa animaattorimiehen ;)

Posti toi myös muuta mukavaa: pari grossia strasseja. Tilasin eilen Alemanan verkkokaupasta (www.alemana.fi) ja tänään saapui strassit ja lasku. Ihanan nopeeta toimintaa.

Ei muuta ku liimailemaan kiviä ja sormia pukuun :)

Energistä loppuviikkoa!

Treeni-iloa!

Olen siitä onnellisessa asemassa, että saan käydä aamulenkillä silloin kun herään, eikä tarvitse herätä silloin kun pitää lähteä aamulenkille. Siinä on vissi ero.

Ei tarvitse säätää kelloa soimaan kukonlaulun aikaan ehtiäkseen kirmaamaan aamukasteeseen ennen töihin lähtöä, vaan olen saanut juosta kaikki aamulenkkini auringonpaisteessa. Shortseissa ja hiattomassa paidassa. 9.30 on jo ihan lämmintä :)

Aamulenkillä sykemittarin kanssa:
39,5 minuuttia, keskisyke 142, kulutettu energia 253kcal, josta 45% rasvaa.
Pelkästään sykevyötä pukiessa mittari näytti 122, kävellessä 134, juostessa syke nousi muutaman askeleen jälkeen yli 160. Aika korkeita lukuja, mutta niinhän ne on aina olleet.

Varsinainen treeni:
Tänään harjoittelin pitkästä aikaa vaparia. Se oli huisin hauskaa.
Huomenna varmaan kroppaa aristaa joka puolelta, kun kolmen viikon tauon jälkeen vääntelin sitä mitä erilaisimpiin asentoihin. Koreografia oli vielä muistissa, ja akrobatia- ja voimaliikkeetkin melkein osui musiikkiin ;)

Onneksi tiedän, että toistoilla tulee sitä nopeutta. Kun muutaman kerran tekee ohjelmaa musiikkiin, alkaa jopa jäädä ylimääräistä aikaa liikkeiden väliin.

Jyväskylän kisaan ei olekaan enää kuin hiukan reilu kuukausi.

Seuraavaksi pitäisi miettiä kisapukuja...

 

Fitness mediassa

Iltalehden netissä oli kiva pieni juttu fitnessistä. Linkki löytyy tästä.

Hienoa että laji saa näkyvyyttä.Edes vähän.
Eikä jutussa ollut edes asiavirheitä, kuten yleensä tuppaa olemaan kun "tavallisissa" lehdissä kirjoitellaan tällaisesta monimutkaisesta lajista ;)

Minua ilahdutti jutun positiivinen sävy oikein kovasti :)

Oma maa mansikka, mökkimaa mustikka

Säätiedotusten myrskyuhkauksia uhmaten lähdin mökille mustikkametsään. Sateella ei mustikoita kannata kerätä, joten pätin, ettei sade ole vaihtoehto, eikä ollut! ;)

Lauantaina ämpärin pohjalle ropisi n.4 litraa sinistä kultaa, ihan puhtaasti hartia- ja sormivoimin. Joku mummeli tuli vastaan poimurinsa kanssa, mutta me toimitaan täysin luomuna, ilman dopingia, tässäkin lajissa. Tulos ei ole niin kova kuin poimurilla, mutta ainakin voi olla ylpeä jokaisesta omin käsin poimimastaan marjasta.

Ruokavaliooni kuului lauantaina ihan suunnitellusti hieman normaalia enemmän hiilaria, eli ah niin ihanaa paahdettua ruisleipää.

Illalla sen ylimääräisen hiilarin tunsi kehossa pakottavana tarpeena juosta. Niinpä juoksin Lopen mäkisessä maastossa 5km lenkin Zumbamusat korvissa.

Mökkiä kohti mennessä vedin ylämäet mäkivetoja, joka oli kohtalaisen kova reisijumppa kun korkeuseroa on kuitenkin 38m. Ilta-aurinko paistoi ja juoksu kulki. Ihanaa. Illan kruunasi mökkisauna, pimenevä metsä ja kolmasti jyrähtänyt ukkonen.

Olen kuullut että ihminen on aamuisin hieman pidempi kuin illalla, mutta viime yönä ilmeisesti venyin pituutta useamman sentin. Yöllä oli pakko kääntyä diagonaaliin kun en muuten mahtunut kunnolla sänkyyn. Siis siihen sänkyyn, jossa olen nukkunut monta monta kertaa ennenkin! Ja aamulla kolauttelin päätäni vähän joka kulmaan. Kuinka paljon sitä ihminen voikaan kasvaa kun syö ruisleipää ja mustikkaa?!

Tänään alkoi sataa juuri kun sujautin kumpparit jalkaan, joten vietin Kunto Plus-lehden parissa pari tuntia. On siinäkin muuten lehti - muutamia ihan ok juttuja ja hyviä pointteja, mutta niin paljon epäkohtia että pistää vihaksi.

"Kuinka pääsen nopeasti terveelliseen päivärytmiin vuorojen välillä, kun teen vuorotyötä?" Asiantuntija vastaa: "-- Kehotan sinua rajoittamaan yötyötä, vähentämään perättäisten yövuorojen määrää ja välttämään lyhyitä taukoja vuorojen välillä. Neuvon myös pitämään paljon vapaita viikonloppuja ja välttämään pitkiä vuoroja--"

WHAAAT? Onko Tanskassa työntekijällä tälläsiä mahdollisuuksia? Kuka niitä laitoksia öisin pyörittää?

Back to blueberries. Kahden päivän saldo oli 8 litraa :) Nyt saa taas aamupuuroon hyvää tuoretta mustikkaa. Suomalaista superfoodia.

Kaikessa ihanuudessaan viikonloppu oli onnistunut, vaikka täytyykin myöntää, että Tikoa oli taas hurja ikävä. Se aina niin nautti mökkeilystä, paineli pitkin puskia niin että vimmatusti heiluva häntä vaan näkyi, odotti kärsivällisesti (no ei ihan) pöydästä putoilevia makkaran kuoria ja pesi grillin parilan (ja jalat, grillipihdit, lautaset, roskat...) kielloista huolimatta.

Onneksi on vielä meidän hurja vahtikoira Daisy (2kg)

Daisy on ottotyttöni, joka on asunut viimeiset 6 vuotta äidilläni. Ikävuosistaan (12) huolimatta se on muuten hyvässä kunnossa, mutta unohtaa välillä miten kävellä, ja astuu saman puolen etu- ja takajalalla. Niin ja se on hampaaton. Ja itsepäinen. Ja sillä on sinivalaan kokoinen ego.

Energistä kesää!

Taas ruodussa

Aamulenkki oli hikinen ja käsitreeni kulki Alin avustuksella ihan jees, vaikka dieetti alkaa näkyä vireystasossa ja voimissa.

Parin tunnin nettisurffailupalauttelun jälkeen takaisin salille, tällä kertaa jumppasalin puolelle, ja pitkästä aikaa ihmisten eteen.

Body-lehden sivuilta bongasin taas uuden iloisen fitness-uutisen:

"Fitnessillä on IFBB:ssä suuri rooli, joka korostuu tv-lähetyksissä ja erilaisissa multiurheilutapahtumissa. IFBB haluaa tukea kilpailijoita ja kannustaa heitä kilpailemaan enemmän kansainvälisesti, siksi otetaan käyttöön MM-kilpailussa palkintorahat, jotka ovat:

1.     sija – 1000 euroa

2.     sija – 600 euroa

3.     sija – 500 euroa

4.     sija – 300 euroa

5.     sija – 300 euroa

6.     sija - 300 euroa

Kilpailun Overall-voittaja saa vielä ylimääräisen 1000 euron rahapalkinnon. Rahapalkinnot ovat ensimmäistä kertaa jaossa MM-kilpailussa Novi Sadissa, Serbiassa ensi lokakuussa."

Olishan tuo IFBB:n nettisaitillekin sopinut tiedotteeksi, mutta pääasia että jossain julkaistaan.

Ei sillä että minä olisin menossa MM-kisoihin, mutta hienoa että fitness-sarjaa tuetaan ja boostataan. Laji on kuitenkin näyttävä ja viihdyttävä, mutta kärsii suuresta kilpailijakadosta haastavuutensa vuoksi. Ja jos totta puhutaan, fitness on aina jäänyt muiden body-lajien varjoon. Pikkutytöt jumppaa isojen miesten kisoissa.

Bodyfitness on näistä "tyttölajeista" suositumpi, koska helpompaa on treenata vain lihasta. Vapaaohjelman tekeminen ja liikkuvuuden säilyttäminen kovan treenin ja dieetin aikana tuo haasteita, jotka moni kokee turhan koviksi, varsinkin kun tuomarointi on kautta aikain ollut kovin - miten sen nyt sanoisi - rönsyilevää. Vapaaohjelman arviointiin ei ole selkeää linjaa, ja jokainen tuomari arvioi kilpailijoita ja ohjelmia omien kriteeriensä mukaan.

Ja muihin aiheisiin...

Shopshopshop

Ostin Stockalta kovamuovisen juomapullon jossa on pilli. Ensin olin hieman skeptinen tuon pillin suhteen, mutta käteväksihän se osoittautui. Ei tarvi enää pulloa kallistella ja tiputella vettä päälleen ;)

Pullo on konepesun kestävä, ja kestää siis myös kuumia juomia, mikäli joskus haluan ottaa jumppatunnille vaikkapa kahvia tai teetä ;)

Löysin myös uuden termosmukin vanhan, vuotavan mukin tilalle.

Tämä versio on kahvaton ja saumaton

Edellisessä mukissa kahvareunuksen sauma antoi periksi ja alkoi vuotaa, jolloin kahvi valui mukin syövereihin. Siellä se a) haisi äärettömän pahalta ja b) valui salakavalasti syliin mukia kallistaessa.

(Deja vu: ihan kuin olisin kirjoittanut mukista ennenkin, ja ihan kuin joku olisi epäillyt ettei kahvi pysyisi lämpimänä...huh!)

Nämä luxury-tuotteet (tarpeelliset vaan ei välttämättömät) ostin synttärilahjaksi saamallani Stockan lahjakortilla, eli kiitos kovasti Jukka ja Meeka :)

Jumppaa taas

Alkuviikosta lupauduin sijaistamaan BodyCombat-tunnin tänään, kun luvattiin että saan ohjata sen vanhan ohjelman, jolla koko viime kevät vedettiin. 

Luulin että muistaisin sen paremmin.

Tuntipalkaksi ei taas montaa euroa jää kun on pitänyt harjoitella ohjelma läpi 3 kertaa ennen varsinaista ohjausta.

Puolituntia lähtöön. Nyt alkaa jännittää. Ihana jännitys - tätä mä näköjään olen kaivannut :)

KIA KAHA!

Viikko ilman...

Viikko ilman koiraa.


Tasan viikko sitten Tiko päästettiin koirien taivaaseen.
Yhtään päivää ei ole mennyt täysin kyynelittä. Jokainen päivä muistuttaa Tikosta ja yhteisistä menneistä päivistä: "Vielä toissapäivänä meillä oli koira", "Viime torstaina meillä vielä oli koira", "Vielä viime tiistaina käytiin Tikon kanssa uimassa". Nyt olen ollut kaikki viikonpäivät ilman koiraa. Olen kulkenut kaikkien niiden puiden ja pensaiden ohi, joissa Tikolla oli aamuisin postia naapuruston koirilta. Olen käynyt kaupassa ostamatta koiranherkkuja ja olen käynyt IKEAssa ostamatta Tiksukalle leluja.
Vielä tänään palaa Tikolle kahdeksan kynttilää, kuten viime viikollakin.

Vielä tuntuu uskomattomalta, etten enää koskaan leikkaa niitä kynsiä enkä koskaan enää etsi siitä takkuturkista punkkeja. Vielä toisinaan tulee tunne, että pitää lähteä Tikon kanssa ulos. Tiedäthän sen tunteen, joka tulee ennen varsinaista ajatusta?
Toisinaan olen näkevinäni Tiksun makoilemassa jossain nurkassa, ja joskus kuulen kuinka Tiko nuoleskelee tassujaan tai petaa petiä treenikassiini. Hassua.

Tuhannet kiitokset kaikille blogin, facebookin ja puhelimen välityksellä muistaneille ja osaa ottaneille! Jokaisen teidän sanat ovat lohduttaneet todella paljon, ihan jokaisen! En olisi ikinä uskonut kuinka raskasta on luopua 12,5kg:sta karvaa, kuolaa ja läähätystä. Enkä olisi uskonut, kuinka paljon merkitystä on pienillä lohduttavilla sanoilla tai jopa suruhymiöillä.

Viikko ilman ruuan punnitsemista.


Ruuan punnitseminen on tuntunut edelleen typerältä, enkä siis ole sitä tehnyt kokonaiseen viikkoon. Tekeekö se musta vähemmän vakavastiotettavan fitnessurheilijan?

Kehourheluun kuuluu niin saumattomasti ja yksiselitteisesti gramman tarkka punnitseminen, että itse epäilen omaa motivaatiotani kisailun suhteen. Otanko tätä dieettiä lainkaan tosissani?

Tunnetta ei hälvennä se, että aloitin aamulenkit aiemmin kuin viime dieetillä. Teen enemmän aerobista kuin viime dieetillä, ja olen paremmin perillä kehossani tapahtuvista muutoksista kuin viime dieetillä.

Koska perusaineenvaihdunnan kuluttama energiamäärä ei ole vakio, kuten ei myöskään urheilun kuluttama energia, miksi ravinnon saanti pitäisi mitata grammalleen?
Jokainen taulukko, jossa määritetään yksittäisen elintarvikkeen (saati valmiin ruuan) energiapitoisuus, on jonkun tekemä suuntaa antava arvio keskimääräisestä energiasisällöstä.

Ruuan energiasisältöön vaikuttaa maaperä tomaatin kasvupaikalla ja lehmän tahi kanan saama ravinto. Miksi siis mitata grammalleen jotain, jonka sisältö ei ole vakio.
Ymmärrän, että on hyvä olla suuntaviivat: On hyvä ymmärtää, että 80g elintarviketta A sisältää saman verran energiaa kuin 100g elintarviketta B tai 105g elintarviketta C. Näin tiedän, että elintarviketta A ei kannata syödä määrällisesti yhtä paljon kuin elintarviketta C. Mutta että grammalleen...

Olen viikon syönyt mutu-tuntumalla samoja tuttuja ruokia, samoja tuttuja määriä noin niinku suurinpiirtein. Ja paino on jatkanut laskuaan samassa tutussa linjassa.
Kun on aika taas kiristellä ruokavaliota, lasken määrät uudelleen, saatan punnita pari kertaa jotta tiedän mikä tunne on kehossa, kun olen syönyt "tarpeeksi", mutta muuten säästän vaa'an pattereita. Ainakin toistaiseksi.

Viikko ilman vaparia.


Motivaatiopulasta kielii myös se, etten ole viikkoon tehnyt vaparia. Onnittelut teille kilpasiskot, olette nyt niskanpäällä.
Vapari on ollut aina se mun juttu. Nyt ärsyttää koko vapari.

Viikko ilman positiivisia ajatuksia.


Se jos mikä alkaa olla liian tuttu tunne.
Nyt loppu. Nyt on (taas) aika ryhdistäytyä, nostaa leuka pystyyn ja painaa tuulta päin. I can make it happen!
Tänään sain jo viestin, joka antaa toivoa. Näen valoa tunnelin päässä. Kyllä tämä tästä :)

Energiaa loppuviikkoon!

RIP my love!

Mun on saatava nämä ajatukset pois päästäni, out of my system.

Tikon maallinen elämä päättyi eilen 13.7.2011. Hän oli ollut elämässäni 8 vuotta ja yhden päivän.Yhtä ulkomaanmatkaa, 2009 kisoja edeltävää viimeistä viikkoa ja muutamia yksittäisiä päiviä lukuun ottamatta Tiko oli mun kanssa joka päivä. Joka ikinen päivä, oli se sitten hyvä tai huono, Tiko kulki uskollisesti mun perässä vessaan ja suihkuun ja sänkyyn...

Viimeisen vuoden aikana herättiin öisin siihen, kun Tiko tömähteli sänkyä vasten yrittäessään hypätä. Siirrettiin matala rahi sängyn viereen jotta pojan olisi helpompi päästä. Eihän se koskaan kauaa viihtynyt kun tuli kuuma.

Enää viimeaikoina se ei enää edes yrittänyt. Ei se päässyt edes lempi paikalleen sohvalle.

Tikon lempi lelu oli vinkupallo. Sen kanssa se paini, murisi ja paini. Hassu koira. Viimeisestä painista on aikaa jo viikkoja. Se vain haki pallon, pudotti eteensä ja katseli kaihoisasti.

Tiko rakasti nukkua selällään. Aina jalat levällään. Viime päivinä se yritti nukkuessaan kääntyä, nosti jalkaa, ja kääntyi takaisin kyljelleen raskaasti huokaisten. Lonkat oli kipeät.

Viimeisen viikon aikana Tikon kunto meni päivä päivältä huonommaksi. Pisulenkit venyivät ajallisesti aina vain pidemmiksi, vaikka matka lyheni. Vähän väliä piti istuskella ja katsella maisemia. Ne lonkat oli varmasti kipeät.

Joka päivä takalonkista kuului naksumista, poksumista ja lopulta rahinaa ja rouskuntaa. Takajalat ei pitäneet lainkaan jos etutassuja nosti. Ne lonkat oli varmasti tosi kipeät!

Furunkuloosi helpotti jo muutaman päivän antibiootilla ja ääreisverenkiertoa parantavalla lääkityksellä, joten lopetin kuurin kesken. Tiko inhosi niitä lääkkeitä. Ei auttanut vaikka mihin olisi piilottanut. Lihapullat ja maksamakkarat se söi tabletin ympäriltä ja sylkäisi kuolaisen pillerin koskemattomana lattialle. Ovela piski.

Annoin sen sijaan puolikkaan Ketomexin joka aamu. 0,5mg/kg päivässä sopii kuulemma koiralle.Se helpotti Tikon oloa ja teki kävelystä hieman helpompaa. Kävelyttäjän oloa se ei parantanut, koska se jumalaton pauke niistä lonkista joka tapauksessa kuului.

Uimaan se poika silti aina halusi. Kun käveltiin joelle päin, alkoi häntä heilua ja askeleet muistuttaa juoksua. Notkahtelevaa, keinuvaa ja erittäin hidasta juoksua. Vesi varmasti helpotti kipuja ja siellä oli helppo liikkua.

Päätöksen tekeminen

Päätöksen tekeminen on vaikeinta. Koska on oikea aika. Koska on armeliainta päästää kaveri kärsimyksistään. Koska olen itse valmis.

Tiko pentumainen leikkisyys ja elämänilo oli yhtäkkiä poissa. Se näytti vanhalta. Pää riippuen se katseli kulmiensa alta ja näytti väsyneeltä. Silloin on aika!

Etsin sopivaa lääkäriä netistä, mutten pystynyt keskittymään yhtään. En tajunnut mitä luin enkä ystnyt ymmärtämään että todella olen tekemässä sitä.

Sakke oli meistä vahvempi, etsi sopivan paikan, soitti ja varasi ajan. Vasta illalla kysyin mihin aamulla ollaan menossa. Tiedot on kuulemma tallessa mun koneella. Aika oli varattu Eirasta. EIRASTA! Helsingin ytimestä, hienostoalueelta jossa suomenruotsalaiset hienostofifit käy kynsien viilauksessa! Parasta meidän pojalle ;)
Sakke ei ollut vertaillut hintoja, eikä paikkoja, ei katsellut ajo-ohjeita tai etäisyyksiä. Ei sekään ihan kunnolla pystynyt tehtävään keskittymään.

Jälkeenpäin ajatellen valinta oli paras mahdollinen. Meillä ei ikinä koskaan ole mitään asiaa Eiraan, eikä siis koskaan enää tarvitse nähdä sitä paikkaa ja muistaa miksi siellä on käynyt.

Viimeinen ilta

Viimeinen päivä oli raskas. Vaikka tietää, että toiselle on parempi näin, oma menetys ja ikävä tuntuu suunnattoman suurilta.

Viimeisenä päivänä käytiin uimassa aamulla ja illalla. Heiteltiin viimeiset kepit ja itkettiin pienet itkut.

Kotimatkalla Tiksu käveli meidän välissä kynnet asfalttia raapien. Ei raukka jaksanut enää nostella tassujaan.

Viimeisenä iltana ei enää pesty tassuja. Iltapalaksi oli keksejä.

Matkalla

Aamun viimeinen pusu

Yritin pysyä vahvana automatkalla. Tiko katseni maisemia sylissäni, enkä itkenyt koko matkan aikana kuin kolme kertaa. Melko vahvaa!

Tiko näytti onnelliselta nuuhkiessaan uusia hajuja. Häntä heiluen merkkailtiin vielä Eiran puskat.

Tiko tervehti aina iloisesti kaikkia, myös eläinlääkäreitä. Vaikka paikka ei ollut tuttu, ehkä hajut oli. Se istui perimmäiseen nurkkaa, pää painuksissa, eikä häntä heilunut. Nostaessani sen tutkimuspöydälle, se painoi päänsä piiloon - pelkäsi että korvia taas ronkitaan. Sitä se on oppinut vuosien varrella inhoamaan kun korvat on niin usein olleet kipeät.

Lääkäri antoi rauhottavan pistoksen. Pyysin yhtä myös itselleni, mutta en saanut. Varmaan yhtä vanha ja kulunut läppä kuin kaupan kassalla "tää on varmaan ilmainen kun ei ole hintaa".

Tiko ei tarvinnut lääkärin ojentamia papereita, sen ei tullut huono olo, mutta koko nippu meni kyyneleideni kuivaamiseen. Poika rauhoittui, katseli meitä hetken raukeana ja kävi makaamaan.

Etutassusta ajettiin kaljuksi kohta pistosta varten, eikä Tiksukka välittänyt yhtään, lepuutti vain päätään toisen tassun päällä. Lääkäri antoi kymmenkertaisen annoksen nukutusainetta. Sakke nosti vielä pojan korvaa ja huuteli moikat. Tiko katsoi meitä kumpaakin, ja painoi silmät kiinni.

Se oli siinä. Hiljalleen hengittäminen hidastui ja lopulta sydän pysähtyi. Otettiin Tikon panta, rapsutettiin viimeiset rapsutukset ja lähdettiin silmät sumeina kotia kohti.

Tiko jäi lääkärin pöydälle, josta lemmikkilehdon väki noutaa pojan tuhkattavaksi. Ainakin haluan uskoa, että loppu sujuu kuten on luvattu.

Räkää, hikeä ja kyyneleitä


Siivottiin koko asunto. Villamatosta putosi tampatessa uskomaton määrä omenan siemeniä ja luun palasia.
Pesin seinät, kaapit ja ovet Tikon korkeudelta, ja näin taas mielessäni Tikon lempipaikoillaan makaamassa, nuuhkimassa ja raapimassa. Pesin pois raksujen etsinnästä jääneet kuolat ja kirsun jäljet.

Ranteeseeni pujotettu panta kilahteli tutusti, eikä itkusta ollut tulla loppua. Omat askeleet luulosti tassujen töpsytykseltä paljasta lattiaa vasten. En tiedä, mikä maistui huulia nuolaistessa suolaisimmalta, litroittain vuodatetut kyyneleet, räkä vai yltiöpäisestä siivoamisesta tullut hiki. Ihan sama.

Kerättiin Tikon tavarat ja lahjoitettiin naapurin Adalle possu ja kana. Tikon rakkaan viltin hävittäminen oli mulle ylivoimainen tehtävä. Rottinkikori ja lelut vietiin pihaan alueen koiranomistajien saataville. Tikon pentupannan hain aamulla takaisin. Siitä en vaan voi luopua.

Aamulla tuli itku, kun ei tarvinnutkaan kaataa raksuja kippaan. Tuli itku, kun ei tarvinnut lähteä aamulenkin jälkeen pisuttamaan koiraa. Ja tuli itku kun Sakke heräsi ja vanhasta tottumuksesta etsi katseellaan poikaa, joka aina aamuisin on ollut häntä heiluen tervehtimässä.

Ruuan punnitseminen ja kaloreiden laskeminen tuntuu tällä hetkellä maailman typerimmältä touhulta. Miksi ylipäätään kukaan haluaa viettää kesänsä ilman vapaata elämästä nautiskelua. Ilman jätskiä. Ilman kavereiden kanssa vietettyjä ruuan ja juoman täyteisiä iltoja, laskien ja suunnitellen syömiset, juomiset ja liikkumiset.

Nyt me ollaan vain kaksin. Ensimmäistä kertaa. Ei enää ketään huolehdittavana.
Tuntuu pahalta surra näin paljon, koska kyseessä on "vain" koira. Toiset menettää ihmisiä, perheenjäseniä ja sukulaisia, Tiko oli vain koira. Mutta se oli mun rakasta rakkaampi koira. Se oli mukana suruissa ja iloissa. Sen kanssa juttelin kun ahdisti, sille kerroin salaisuuksia ja voin aina luottaa ettei se kerro eteenpäin. Se oli aina mun puolella, aina ystävällinen, rakastava ja uskollinen, tapahtui mitä tapahtui.

Tuntuu niin helvetin tyhjältä!

Rantapäivä

Tänään laajennettiin hieman elinpiiriä ja ajeltiin kaverin vinkin perusteella Aurinkolahden uimarannalle Vuosaareen.
Olin myyty.
Aivan ihana paikka. Kuin olisi ajanut 20 minuuutissa jollekin eteläeurooppalaiselle rantabulevardille.

700m hiekkarantaa. Oli kahvilaa ja kuppilaa, ja kauppojakin ihan lähellä rantaeväiden täydennykseen. Meillä tosin oli omat kanasalaatit mukana ja nautiskeltiin niistä rantaelämää katsellen :)

Jonkin verran lapsiperheitä, tavallisia miehiä ja naisia, aika vähän hietsutyyppisiä pullistelijoita. Nice!

Merivesi oli yllättävän lämmintä, valitettavasti ei kuitenkaan yhtä kirkasta kuin Välimerellä.

Ihanan rantsupäivän jälkeen oli vielä virtaa pienelle extrasalitreenille: rintaa, haukkaria ja olkapäitä.
Täydellinen kesäpäivä :)

Ihanat naiset rannalla osa 2

Kuusijärven rantavahdit pitävät mua ehkä odottavien äitien tukihenkilönä tms. koska käyn siellä lähes päivittäin eri pallovatsan kanssa. Tämä vaan sattuu olemaan sitä aikaa, kun ystävät ja tuttavat lisääntyvät yksi toisensa jälkeen.

Tänään vuorossa oli ammattikouluaikainen paras kaveri, jonka kanssa nähtiin viimeksi noin kolme vuotta sitten, vaikka asutaan 20km:n päässä toisistamme. Mitä ihmettä tapahtuu ihmisille, kun on muka niin kiire, ettei saa sovitettua "ystäväaikaa" kalenteriin?

On työt, miesystävät ja koirat, ja niissä muka liian paljon tekemistä.

Oli silti ihanaa, ettei hukattua aikaa huomannut  hiljaisina hetkinä tai kadotettuna yhteytenä. Ei haittaa, vaikka ei usein näkisi, kun tietää ja tuntee toisen niin hyvin kuin mekin tunnetaan <3

Muutama sana treenistä välillä:
Selkätreenissä en jostain syystä saanut tuntumaa, en sitten millään.
Ehkä en ole palautunut kunnolla, kun takana on kuitenkin 2 vkoa kovaa treeniä. Ens viikko on kevyempi, ja toivon pääseväni taas vaparin pariin. Aamulenkit ja salitreenit on nyt vienyt kaikki mehut, ja vapari on jäänyt mielikuvaharjoittelun varaan. Sekin on välillä ihan hyvä tapa treenata :)

Muistuttelen taas, että kehityksen kulmakivet edelleen ovat treeni, ravinto ja lepo.
Kun treeni on kovaa, ravinnon saanti rajoitettua ja uni jäänyt vähiin, ei palaudu eikä siis kehity.
Huomenna hiukan lisää hiilaria, kevyttä palauttavaa liikkumista ja huoltavaa venyä :)

Silmämääräisesti

Silmästä saattaa ajan kuluessa ja dieettien harjaannuttamana tulla vaa'an tarkka, ehkä jopa tarkempi.

Eräänä päivänä söin leipää ja halusin päälle tomaattia. Katselin kauniin punaista palleroa ja ajattelin "about puolikas olisi hyvä". Punnitsin tomaatin: 132g. Leikkasin viipaleet leivälle ja punnitsin loppupuolikkaan: tasan 66g! :DD

Silmämääräisesti katsoen olemukseni on tiivistynyt kesäkuussa, vaikka paino ei juuri olekaan tippunut. Suhteellisen siististä offikunnosta ei tietenkään huimia määriä pudotellakaan, mutta silti sitä joka aamu odottaa että pudotusta olisi reilun kuukauden saldona enemmän kuin 1,5kg.

Silmämääräisesti tarkasteltuna Tikon selkä/jalkaongelma on hieman helpottanut ja koira sekä kävelee paremmin että istuskelee vähemmän. Rappusten nouseminen ei silti aina onnistu, ja saan nousta kolme kerrosta 13kg lisäpaino sylissä. Yleensä jalkatreenin jälkeen ;)

Juu, ja silmämääräisesti vilkuilemalla voi todeta että monet ihmiset saisivat salitreeneistään hurjasti enemmän irti palkkaamalla asiantuntijan avukseen. PT ei ole vain julkkisten hömpötystä, vaan tavallisen treenaajan avain tehokkaaseen ajankäyttöön. Kuinka moni käykään salilla viikosta ja vuodesta toiseen saamatta aikaan tuloksia - ihan vain väärän tekniikan tai treenityylin vuoksi. Samassa ajassa, ehkä jopa vähemmässä ajassa, saisi niin paljon parempaa jälkeä kun tietäisi mitä tehdä ja miten.

Vink vink. Olethan jo tarkistuttanut tekniikkasi ammattilaisella?

fitnesspäivää

Tänään kävin satamassa, Wrangella, Stockalla ja salilla. Arvatkaa mihin niistä EN kuulunut?

Kaveri tuli yökylään hieman ennen yhtä yöllä, eikä juttua tietenkään saatu poikki ennen kahta.
Aamulla herätys 7.30 ja aamupuuron jälkeen saattamaan kaveri satamaan. Sieltä bussi&kävely-yhdistelmällä lauttasaareen Wrangelle hakemaan Maijalta kisavärejä:

Jan Tana: väri x 2, kuorinta x 2, kosteusvoide ja poseöljy + asiaankuuluvat sienet

Wrangen löytönurkka on takuuvarma rahanmenetyspaikka. Tällä kertaa matkaan lähti VAIN Gaspin collarihousut. Juu, tiedän, Gasp on miesten merkki, mutta... mä niin rakastan isoja taskuja!

ihan törkeen vaikee kuvata omaa ahteria!

and check out the prize tag!!

Kotiin päästyä silmät lupsui ja sohva huuteli kutsuhuutoaan. Ajattelin kuitenkin tarkistella IFBB:n sivulta syksyn kisojen osallistujalistoja, ja ällistykseni oli melkoinen kun näin Tiina Kasvin nimen Body Fitness-listassa! 
Huppistakeikkaa! BF:ssa on myös toinen kilpakumppanini vuodelta 2009 eli Partasen Terhi.
Tiinalla toki on kisamenestyksen perusteella vapaa pääsy fitness-sarjan SM-kisaan, joten miksipä ei kokeilisi BF-versiota karsinnoissa. Hassua anyways.

Sit tulikin kiire salille kun huomasin että perjantaisin tuo meidän sali menee jo kasilta kiinni. Nopsasti kun toimin, sain tehtyä melko kipakan selkätreenin ja nyt on hyvä fiiwis :)

Popcornit paukkumaan ja leffa pyörimään - ihanaa viikonloppua! :)