...syksy...

Hitto että nää syksyt on vaikeita!
Aamulla ei huvittaisi avata silmiä ollenkaan kun verhon raosta näkyy pelkkää harmaata. Päivällä ei huvita tehdä mitään kun on kylmää ja märkää. Illalla ei vaan huvita.

En tiedä johtuuko alakuloisuus ja väsymys vain syksystä vai ylenpalttisesta tuntien ohjaamisesta ja siihen liittyvästä palautumattomuudesta. Väsyneenä ei huvita tehdä ruokaa joten tulee syötyä huonosti (yksipuolisesti ja liian vähän) jolloin ei saa tarpeeksi energiaa ja tila vain sitten ruokkii itse itseään.

Eilinen BodyPump + BodyCombat kulutti sykemittarin mukaan 998 kcal, vaikka löysäilinkin "lepopäivän" kunniaksi molemmissa. Eilen olisi siis pitänyt syödä 2500 kcal jotta kulutus ja saanti olisi balanssissa - no can do! Jos tilanne ei tasoitu edes muutaman päivän sisällä, vaan joka päivä kulutus on saantia suurempaa, keholla ei riitä polttoainetta se on selvä.

Syksyllä pitäisi siis joko muuttaa etelän aurinkoon tai ees palkata joku käymään kaupassa ja kokkaamaan.

Jos ei olisi mitään velvoitteita, käpertyisin sohvannurkkaan tuijottelemaan harmaata taivasta ja eläisin mustalla kahvilla ja tupakalla. Mutta vaan syksyisin. Oikeesti vatsa ei kestä mustaa kahvia, enkä ole vuosikausiin polttanut ainuttakaan tupakkaa, mutta syksyisin ajatus houkuttelee.

Talvella lumi auttaa asiaa. Ei oo niin pimeetä ja masentavaa. Keväällä olisin taas pirteä ja iloinen, joisin vihreää teetä, eläisin terveellisesti ja liikkuisin hullun lailla. Ja kesä.. kesä on ihan parasta :)

Syksyisin musta tulee luuseri debis. Kiukuttaa suututtaa, väsyttää ja vätystää. Pliis, hoitakaa mun työt ja antakaa mun olla! Herättäkää kun linnut alkaa taas laulaa ja puut vihertää.

PT-kurssin alku

Perjantaina alkoi PT-koulutus. Aika paljon kertausta kuntosaliohjaajakoulutuksesta oli ainakin tämä eka anatomian osuus. Hintaan sisältyi neljä kivaa kirjaa: Tie tuloksiin, Kuntoilijan pieni ravinto-opas, Kuntoilijan käsikirja ja Vahvista & venytä.

Vahvista & venytä löytyi hyllystä jo ennestään, ja muistaisin että myös Kuntoilijan käsikirja mulla on, mutta oonkohan lainannut sen jollekin? Hmm..

Koulutus järjestettiin Pitskun Satsilla, jossa oli Box-tunti vailla ohjaajaa. Minä reippaana tyttönä käytin ruokatuntini ohjaamalla combat-tunnin kaikille VIIDELLE asiakkaalle. Ihan kiva tunti ja ihmiset oli iloisia kun saivat hyvän treenin, mutta itseä vähän harmitti loppupäivästä kun energiat alkoi olla nollassa eikä pää toiminut, kropasta puhumattakaan.

Lauantaina olis ollut combat-tunti vailla ohjaajaa, mut sen skippasin vaikka paikalla olinkin. Kauhea syyllisyyden tunne tuli, mutta olis jäänyt taas tärkeitä juttuja väliiin ja tullut 4 päivää putkeen combatia. Joskus on pakko sanoa ei.

Meidän kurssiryhmä on aika iso, ja tyyppejä on laidasta laitaan. Hyvä että alalle valmentautuu eri lajien edustajia ja asiakkaat saa sitten sitä tietotaitoa tarvitsemaltaan alalta, mutta mites sitten ne PT:t, jotka eivät ole itse harrastaneet aktiivisesti mitään? Jos vaan on päättänyt, että olis cool olla personal trainer, ja ainoat tiedot on näiltä etäkursseilta. Itse en ihan kauheasti luottaisi sellaiseen traineriin.
Ehkä kuntokeskuksissa vois sellaisetkin toimia, kun kädet on muutenkin aika sidotut, mutta jos ei sielläkään ole käytännön kokemusta johon peilata niitä kurssilla opittuja tietoja, on aika hukassa.

Mietin vaan sitäkin onnetonta traineria eräällä salilla jossa itse joskus olin asiakkaana. Tyttö näytti ja kuulosti siltä, ettei rahkeet oikeesti riittänyt asiakkaiden neuvomiseen kuntosalilla, saati sitten ravintopuolella.

Paljon riittää opiskeltavaa tällä kurssilla ja tällä alalla, mut onneks kaikki on niiiin mielenkiintoista, ettei millään malttaisi odottaa seuraavia juttuja :D

Vastapainona sille perjantain viidelle combat-asiakkalle, mun eilinen BodyPump Tiksissä oli täynnä. Mieletön fiilis kun sali on ääriään myöten täynnä ja kaikilla hyvä tsemppi päällä.

Combatissa ei ihan niin paljon ollutkaan, mutta olipa ainakin tilaa potkia :)

Nyt pitäis suunnitella perus "jumppatunti", jossa olis puolet helppoa askellusta ja puolet helppoa lihaskuntoa. Siinäpä haastetta. Pitäis olla tehokas, mutta yksinkertainen, sisältää vaihtoehtoja helposta haastavaan ja vielä sopia valmiiksi valittuun musiikkiin. Ei muuta kuin sovittelemaan askelluksia!

--

Kehon koostumusta

Kehon koostumusta tutkittiin tänään salillemme hetkeksi rantautuneella Tanita-mittarilla. Olin ohjaajakollegan harjoituskappale, joten nauramiseksihan se meni koko touhu, onneksi Tanita ei hepuleista välitä vaan tekee työnsä tarkasti ja tunnollisesti.

First things first: Rasva% kertoi sen, mitä olen sanonut jo aiemmin, eli käynnissä on huonoin massakausi ever! Naisena olen tietenkin tyytyväinen 16,8 rasvaprosenttiin, mutta kun halu ja tahtotila olisi kasvattaa lihasta, rasvaakin tulee väkisin. Ja koska rasvaa ei ole, ei ole lihastakaan :/

Puhdasta kuivaa lihasta kehossani on vaivaiset 11,5kg. Naiseksi aika paljon, mutta fitnessurheilijaksi melko vähän.

Hienoa oli huomata, että vasen ja oikea puoli on symmetriset ja keskivartalokin voimissaan. Nyt tiedän myös perusaineenvaihdunnan kulutuksen, joten riittävä energiansaanti on ainakin teoriassa helppo turvata. Jep jep. Teoriassa.

Voi kunpa massan lisäykseen riittäisi painon nousu keinolla millä hyvänsä. Olisi helppoa syödä hamppareita, makkaraa, jätskiä ja suklaata reilusti yli päivittäisen energiatarpeen, mutta valitettavasti ainoa massa joka sillä lisääntyy, on se rasvamassa.

Eihän mulla ole edes varaa syödä enempää! Nyt kun jo melkein sain talouden balanssiin ja tili on muutaman euron plussalla ennen tilipäivää, sain parkkipirkon pikavoiton salin pihasta. Parkkiaika ylittyi 15min, ja lappu oli kirjoitettu minuuttia ennen kuin pyyhälsin autolle. Otti pähän. Paljon.

En muistanut enää koko parkkiaikaa kun niin usein hengailen salilla iltaisin, jolloin kiekkoa ei tarvita. Vieläkin ottaa päähän. Paljon. Sillä 40 eurolla olis saanut paljon kananmunia ja raejuustoo.

--

normipäivä

Eilinen Yogan näyttöpäivä meni hienosti ja nyt saan sitten ohjata perustunteja ja keväällä mennä YogaAdvance-koulutukseen :D

Kunpa pian saisin oman tunnin, koska tuurauksia tulee tosi harvoin ja sit ne jutut unohtuu ja ohjaaminen aina kovasti. Täytyy ahkerasti itse käydä edes tunneilla.

Ilta oli paras mahdollinen: hyvä leffa, minisuukkoja, salmiakkia, popcornia ja pähkinävoileipää, ja tietysti parasta seuraa! Toki uni ei meinannut tulla tuon sokeripommin ja kauhuleffan jälkeen, mutta onneks ei ollut mikään kiire herätäkään :)

Tänään tuttu sunnuntaicombo: BodyPump ja BodyCombat. On se aika raskas jos ihan tosissaan vetää. Pystyisköhän ottaa kevyemmin jos oikein yrittäis?

Pelkään että alaselkä sanoo sopimuksen taas irti, sellasta vihlontaa on aina tuntien jälkeen. Viimeks fyssari kielsi tekemästä eteentaivutuksia, joilla aina automaattisesti koittaa kipeää selkää venyttää. Oon vaan unohtanut miksi ja mitä se käski sen sijaan tehdä :/ Ehkä niitä hermovenytysjuttuja.. tai ehkä pitäis vaan syödä kuuri särkylääkettä ja toivoo että normaali liikkuminen auttaa. Tai sit jos koittais levätä vähän aikaa. Onneks on vaihtoehtoja! ;)

Pistää vihaksi

Miksi tapahtuman nimi on Fitness Expo, kun painotus on bodylajeissa, eikä fitnesstä edes arvosteta enää lainkaan?! Isot miehet diggailee isoista miehistä.

Itse olin supertyytyväinen, kun fitness-sarjassa oli seitsemän (SEITSEMÄN!) kilpailjaa, joista noviiseja puolet, ja lähes noviiseja loput.
Kurjaa, että YKSI jäi finaalin ulkopuolelle, mutta hienoa että kilpailijoita oli niin paljon että karsintaa jouduttiin tekemään.

Lauantain alkukilpailun jälkeen kilpailun kuvat oli tosi nopsasti Bodylehden sivuilla K.P:n kommenttejen kera:
"Fitnessin taso on melko heikko, niin vapaaohjelmien kuin myös fysiikoiden suhteen. Laji on jämähtänyt paikoilleen sitten Marjo Krishin lopetettua, vaikkakin Minna Pajulahti vähän väläyttelikin, kunnes siirtyi ammattilaiseksi."

Mitä ihmettä?
Täytyy kuitenkin muistaa että Marjo siirtyi kehonrakennuksesta fitnessiin, ja oli lopettaessaan 40v. Miten ihmeessä nämä nuoret tytöt voisivat olla fysiikassa lähelläkään?
Jostain on aloitettava, ja mielestäni hattua pitäisi nostaa kaikille näille rohkeille mimmeille, jotka sinne lavalle nousivat. Se ei ole helppo homma!

Vaparit paranee sitä mukaa kun treenaa uusia temppuja, kehittää fysiikkaa ja saa esiintymiskokemusta. Miksi ihmeessä kilpailemaan voisi mennä vasta sitten kun on samalla tasolla kuin Marjo?

Ja mitä Minnan väläyttelyyn tulee, kyllä hänkin polki paikallaan monta vuotta pääsemättä kunnon kisakuntoon sitten vuoden 2001.

Pakkista lukiessa huomasin, että nyt oli taas jotain hämminkiä tuomaroinnissa, kuten oli vuosi sittenkin.
Tällä kertaa kehareiden sijoituksia oli jaettu pelkän line-up -pönötyksen perusteella, eikä suoritettu sitä säännöissä vaadittua vertailua pakollisissa asennoissa. Hmm.. amatöörikisathan nämä ovat, mutta en tiennyt että tuomaroinninkin osalta!

Tuomareita puolustellaan sillä, että pelkän line-upin perusteella nähtiin finalistit. Mutta mites ne finaalin ulkopuolelle jääneet noviisit?
Ne, jotka on oikeesti eläneet elämänsä kovimmat kuukaudet valmistautuen astumaan pikkuhousuissa ja rusketusväreissä lavalle arvosteltaviksi.
Ne, joilla on mennyt tuhottomasti rahaa valmistutumiseen, ne joiden sosiaalinen elämä on kadonnut ja joiden elämä keinuu tyhjän päällä kisan jälkeen.

"Mitä väliä niiden sijoituksilla on kun tietävät itse ettei kunto ollut tarpeeksi kova finaaliin?"
Mitä ihmettä? Ehkä he eivät kilpailleet voitosta, mutta kilpailivat itsensä kanssa. He näkivät toisensa takahuoneessa ja vertailivat omaa peilikuvaa muihin, ja sitten isiootit jakavat sijoitukset pelkän pönötyksen perusteella.

Sen lisäksi, että on kohtuullista päästää kaikki edes vertailuun, on tärkeää että on säännöt, joita myös noudatetaan.

Jälleen kerran peräänkuulutan fitness-sääntöihin painetua vapaaohjelmakierroksen asua: vapaaohjelmassa ei saa olla paljain jaloin! Silti sekä 2009 voittaja että 2010 voittaja tekivät ohjelmansa paljain jaloin.
Mites muissa lajeissa käy jos kilpailijalla on sääntöjen vastaiset varusteet?

Jälleen kerran mietin, miksi ihmeessä haluan kilpailla näin leväperäisissä kisoissa.

"Body fitnessin pitkä sarja oli selvästi vaisumpi tasoltaan, koska tässä sarjassa ei ole ollut kovin paljo kestosuosikkeja, eikä niitä ollut nytkään."

Eikös ne sijoitukset pitäisi jakaa kisakunnon mukaan. Sen kunnon, jonka tuomarit näkevät silmiensä edessä kisahetkellä, ei vanhojen meriittien ja "kestosuosikkuuden" mukaan. Ihan kuin K.P ja kumppanit eivät pitäisi ihmisinä kuin kärkikisaajia. Ihan kuin he eivät ymmärtäisi, että näistä häntäpään nobodyistä tulee niitä tähtiä, mutta se vaatii aikaa ja mahdollisuuden!

*mur mur mur* ja silti miksattavana on uusi kisabiisi, puvut suunnitteilla ja vapari ajatustasolla työstymässä. Kohti kevättä ja parempia kisoja!

Pesutupasotaa

Käytän toisinaan meidän kahden rapun yhteiskäytössä olevaa pesutupaa. Ihan jo siksi, että pesukone on isompi kuin oma, joten sinne menee kaikki mustat samaan aikaan, toiseksi, siellä on kuivausrumpu, joka ihanasti kerää kangaspölyn ja koirankarvat.

Niin kauan kuin olen sitä pesutupaa käyttänyt, siellä on käyty sotaa varauskirjan ja erillisten pikku lappusten välityksellä.
Ensin sanankäyttö kuivausrummun kunnosta oli niin rajua, etten uskaltanut käyttää koko kuivuria - jos vaikka vahingossa jätän jonkun raon putsaamatta ja saan koko talon vihat päälleni.

Jossain vaiheessa kirjoitin johonkin uhkauslappuun, että moisen sättimisen sijasta voisi olla rakentavampaa kirjoittaa ohjeet kaltaisiani keltanokkia varten. Pian käsin kirjoitetut ohjeet ilmeistyivät seinälle ja hetken oli rauhallista.

Viimeaikoina kirjoittelu on taas lisääntynyt. Valitetaan siitä, että oman pyykkivuoron joutuu AINA aloittamaan muiden jälkien siivoamisella. Koirankarvoja on joka paikassa eikä kuivuria ole puhdistettu, lauhdutinta ei ole puhdistettu tai pesuallas on järkyttävässä kunnossa.

Ilmeisesti kyseessä on aina sama talous, joka jättää siivoamatta, joten olisiko tehokkaampaa rohkeasti soittaa ovikelloa ja keskustella asia selväksi? Voisiko olla mahdollista, ettei tämä henkilö edes lue lappusia? Tai ehkä hän ei puhu suomea, jolloin lappuset ovat täysin hyödyttömiä.

Tällä kertaa valitukselle oli uhrattu kokonainen A4. Muistan irrallisia lauseita:
"Kerta toisensa jälkeen pesutupa on järkyttävässä kunnossa ja koirankarvoja on joka paikassa", "Talossa on allergisia lapsia!", "Koiran tai kotieläimen peitteitä ja alustoja EI pestä pesukoneessa", "Osta oma kone"
Kaksi viimeistä kuului muistaakseni yhteen.

Mietin, kumman oikeastaan pitäisi ostaa oma kone. Allergiaperheen vai koiranomistajan?
Äkkiseltään sanoisin, että allergiaperheen kuuluisi ostaa oma kone, koska heidän rajoituksensa ei saisi rajoittaa muiden ihmisten elämää.

Kerrostaloasumisessa on se nurja puoli, että naapureilla on oma elämä ja omat tavat. Niitä täytyy kunnioittaa vaikka ne eivät menisi yksiin omien mieltymysten kanssa.

Oma allergikko koirani on usein kipeä, koska löytää pihapiiristä leipää, karkkia, purkkaa ja grillimakkaraa. Onko mulla oikeus rajoittaa naapureiden syömistä? Kieltää grillaaminen kesällä koska koirani on allerginen makkaran paloille joita maahan tippuu? Tai kieltää naapurin lapsia syömästä karkkia ulkona?

Osakkeenomistajalla on kai oikeus olla taloyhtiön sääntöjä ruotimassa, mutta vuokratalossa, jossa lemmikkien pitäminen on sallittua, mielestäni ei voi rajoittaa yhteisten tilojen käyttöä muilta. Itse on keksittävä keino selviytyä! Agree?

Palautusta ja palautteita

Mun oli unohdettava se taekwondo, ainakin toistaiseksi :(
Ehkä pääsen mukaan jo seuraavalle kurssille, mut nyt on keskityttävä ohjaamiseen ja uusien lajien opetteluun, koska muuten ei aika riitä palautumiseen. Se on vaan fakta, että kroppa ei palaudu yhtään sen nopeammin vaikka vapaa-aikaa olisi enemmän. Tai kai se vähän nopeammin, mut ei silti pysty joka päivä vetämään äärirajoilla. Harmi, koska se se vasta on mukavaa!

Maanantaina ohjelmassa oli vain reipas kävelylenkki Tikon kanssa ja joogan opettelua. Se combo toimi hyvin palauttavana treeninä.

Syyskuun ajan jumppasalin ulkopuolella nökötti kova ja karskin näköinen palautelaatikko. Ohjeessa kehotettiin antamaan palautetta ryhmäliikuntatunneista ja ohjaajista.
Palautehan on se, jonka avulla voimme kehittää toimintaamme, parantaa palvelua ja ennen kaikkea kasvaa ihmisinä.

Koko syyskuun rohkaisin ja muistutttelin asiakkaita antamaan risuja ja ruusuja (joskus myös riisuja ja rusuja) ja samalla jännitin ja pelkäsin ja ohimennen murisin palauteboksille.

Eilen ne palautteet sitten lävähti tuotevastaavan näpyttelemänä sähköpostiin sekä asianosaiselle itselleen että keskusjohtajalle.
Jos onnesta voisi oikeasti olla soikeena, olisin ollut :)
Ihania palautteita joiden voimalla jaksaa syksyn sateet ja pimeyden. No ei ehkä sitä pimeyttä ja sateita mut ainakin tunnit pimeän ja sateisen syksyn ajan.

Omasta horroksesta on hankala herätä ja löytää se sisäinen ninja lounasajan combatissa, kun aurinko paistaa sisään täydeltä terältä ja salissa on vain kourallinen ihmisiä. Mutta ne lounasajan friikit onkin niitä tositaistelijoita ja viimeistään lämmittelybiisi vie mennessään ;)

Respasta ojennettiin vielä käteen päivän piriste:

Ei tullut tälläisiä palautteita edellisessä duunissa: "Sinusta huomaa että pidät työstäsi!"
Se on niin totta. Rakastan työtäni!! :D

--

sorvin ääressä taas

Tiistain Combatissa tuli tosi huono olo, joka jatkui ja jatkui ja jatkui... perjantaihin asti. Lämpö nousi tämän tästä kolmeen seiskaan, mikä ei oo paljon, mutta ei ihan normaalikaan. Väsy, heikko olo.

Tänään ekaa kertaa uus BP, joka jännitti eilis illasta asti. Kaverit oli viettämässä iltaa ja mä olin huonointa seuraa kun kävin päässäni läpi koreografiaa ja jännitin. Tänään kuljin napit korvissa ja kävin läpi liikkeitä koko päivän ennen tunnille lähtöä.

Ihan ok se meni. Eka kerta on aina niin hakemista et se olis hyvä saada ekalla viikolla alta pois. Ny t kuitenkin asiakkaat oli ehtineet tehdä tätä jo pari viikkoa.

Pumpin jälkeen huokasin helpotuksesta ja olin varmaan niin huojentunut, ettei Cobatiin enää löytynyt sitä parasta terää. Asiakkaat vaikutti väsähtäneiltä, enkä saanut energiaa nousemaan, kun ei itsestäkään löytynyt sitä extravirtaa. Kyllä tää tästä taas hyväksi muuttuu :)