<3 viikonloppu <3

Vihidoinkin! Viikonloppu, eikä mitään tekemistä! Siis ei mitään pakollista tekemista! saadaan olla vaan.. ihanaa <3

Vähän iloa hälventää tää flunssa joka vieläkin vaan jatkuu. Kuumeinen ja tukkoinen olo ei helpota, ei sitte millään. Tänään olis ollu se parin tunnin vaparitreeniaika salilla, mut jätin sen suosiolla käyttämättä. Valmentaja olis tullu myös katsoo paset, mut pakko jättää sekin väliin ja ottaa oikeesti rennosti nyt ja toivoa että viikonlopun aikana parannun ja ens viikolla voin jo treenata ihan täysillä taas! Ens viikonloppuna tosin on Ruisrock, joten se vaparitreeni jää taas väliin :(

Tänään onkin yllättäen PILVISTÄ, vaikka luvattiin aurinkoa ja hellettä! Ihmettelen mitä peliä tää tällänen on että silloin sitte ilmat huononee kun ihmisillä olis vapaata. Aurinkoa saa kyllä ihailla sitte työpaikan ikkunasta.

Toisaalta hyvä ettei ilma houkuttele ulos nii ei tuu urheiltua mitään ylimääräistä. Nyt täytyy Tiksun kanssa kyllä käydä "aamupisulla"..

---

on se raskasta

tää kesä kun ei malttais mennä nukkumaan kun aurinko paistaa illalla myöhään ja tekis mieli tehdä vielä vaikka mitä, ja sit aamulla väsyttää.. ja päivällä väsyttää ja sit on kipee eikä pääse treenaamaan ja sit harmittaa ja..

Postissa tuli huikea paketti tiistaina


Biksut ja kengät, jotka molemmat oli hitusen verran vielä pienet, mutta uskon että mahtuvat hyvinkin jo muutaman viikon päästä :o) Keikuin heti korkeilla koroilla ja kuvasin poset bikineissä. Kyllä valkoinen läski on rumaa kimaltelevissa bikineissä! On niin korkeet korot että vaativat kyllä useamman kävelyharjoituksen kun jalat kuitenkin on enimmäkseen tottunu tennareihin.

Dieettiä takana 5 vkoa, ja melkein 3kg paino vähentynyt. Voimatasot ei ainakaan pahemmin oo tippunu, ja olo tuntuu sen verran pienemmältä että nesteitä ja rasvoja on varmasti ainakin suurin osa tuosta lähteneestä.

Juhannuksen salitauko harmittaa, mutta sainpa ohjelmaan huikeita muutoksia. Nyt kun niitäkin vielä pääsis treenaamaan niin olis bueno. Harmittava kesäflunssa iski ja täytyis levätä se pois, mutta kun ei millään malttais.. Eilen oli pakko käydä tekemässä haukkari-ojentaja EDT-treeni. Ajattelin ottaa sen kevyesti, mut laiton vahingossa liian isot painot, joten tein täysillä ;) Ja tänään sitten olikin vielä vähän kipeempi olo. Kuumetta ei kuitenkaan oo, eikä kurkkukaan enää oo kipeä, mutta nenä on tukossa. Se nyt tietty voi olla tukossa sen operaationkin jäljiltä, mistäs sitä tietä mikä mistäkin johtuu!

Nyt oon kuitenkin koko päivän istunu koneella töissä, ja nyt vielä kotonakin, joten otan ja lähden ulos.. heti kun oon saanu ruokaa! Nälkä! Väsy! Kylmä! Mur!!

---

Juhannusjuhlaa kerrakseen

Juhannuksen kohokohta oli ehdottomasti yhtestreeni Ritan kanssa. Oli ihanaa nähdä typyä pitkästä aikaa eikä neljän tunnin treenin aikana ehtinyt edes höpötellä kaikkea mitä olis halunnut, mutta vapariin saatiin tehtyä melkoisesti muutoksia. Ja hyviä muutoksia! Kyllä sillä naisella vaan on silmää tohon hommaan :D

Muuten juhannus menikin aikalailla penkin alle. Tai no.. miten sen ottaa. Kuskina ajelin Pori-Nakkila väliä kerran jos toisenkin, yöt meni niin ja näin ja ihmiset oli typeriä kännissä. Nyt se on onneks ohi, ja seuraavaan juhannukseen on taas vuosi aikaa. Ens juhannukseks tarttis jopa keksiä jotain muuta, sillä nää oli viimeiset kekkerit lajissaan.

Kaiken tämän juhannuksen juhlinnan jälkeen oli kuitenkin mahtavaa tulla kotiin, ja saada selviteltyä asioita joita juhannuksen aikana pinnalle nousi. Miks ihminen juo itsensä idiootiksi kerta toisensa jälkeen, ja manaa omaa oloaan ja omia puheitaan ja vannoo ettei enää ota.. kunnes tulee seuraava kerta. Nyt onneks tuntuu järki voittavan, ja syvällisen luotauksen jälkeen tämä toinenkin ymmärtää että jotain on tehtävä. Kolmen vuoden kärvistely saa nyt loppua - Johanna on oppinut puolustamaan itseään! Lopputulemana kaikki on siis ok.

Ol hyvä päätös laittaa elämä järjestykseen ja raivata pois esteet ja hidasteet, tehdä töitä oman itsensä ja oman onnellisuutensa eteen. Kuka mun tyytyväisyydestä välittää jos en itsekään sitä tee. Jos annan ihmisten kulkea yli ja yritän epätoivon vimmalla vaan ymmärtää muita ja muiden tarkoitusperiä ja loukata mua sen takia että niillä on huono olla, ei mun oma elämä ainakaan kovin tarkoituksekkaalta tunnu. Nyt on uusi ääni kellossa ja opettelen ottamaan todellista vastuuta omasta elämästäni!

Yön nukuin ihan superhuonosti ja aamulla oli kurkku tosi kipee ja kylmä ja höntti olo. Olisin voinu kuvitella että olis krapula jos olisin juonu jotain. Ei varmaan kannata mennä salille vaikka mieli tosi paljon tekis :( Täytyy levätä suosiolla nyt tää päivä ja mennä huomenna paremmalla fiiliksellä.

---

väsyttää niiiin paljon..

Nää on aina tälläsiä nää maanantait. Kauheen huonosti saa nukuttua kun tietää että on aikainen herätys. Ihan fiksu oivallus oli se, että maanantaisin pidetään salilta lepo, niin riittää että taistelee työpäivän hereillä, ja sit pääsee ajoissa nukkumaan kun ei adrenaliini virtaa iltamyöhään.

Päällikkö sanoi tänään että huomenna jutellaan siitä mun opintovapaasta, ja siitä, mitä mieltä tj on asiasta. Jotenkin se esitti asian niin, että mua alkoi ihan jännittää. Tuli sellainen olo että se ei ehkä onnistukaan.. sääli. Sit täytyy kai vaan sanoa itsensä irti ja antaa tuulen kuljettaa. Ei sekään huono vaihtoehto voi olla!

Jos jaksaisin vielä hiukset värjätä ja sit vois mennä sänkyyn.. lukemaan Peppi Pitkätossua ;)

mikä päivä!! :)

Aamupalan jälkeen salille treenaamaan vaparia, joka alkoikin sujua jo ihan ok. Jei! Mukana oli mankka ja videokamera, Sakke ja Saken kamera.




Otettiin myös muutamia ihan pose-kuvia, joita voi sitten vertailla tuleviin kun kunto kiristyy.
Videokamera oli ihan korvaamaton apu. Näkee itse mitä kaikkea pitää korjata ja mihin täytyy kiinnittää erityistä huomiota. ja kuvista näkee että esim. tossa V-pressissä pitäis saada hartiat taakse ja rinta auki jotta pressi nousis kunnolla. Helpommin sanottu ku tehty, mutta kuva kuitenkin kertoo aina enemmän ku tuhat sanaa!

Treenin jälkeen saunan kautta kotiin syömään, ja retkelle Helsingin Rhodopuistoon katsomaan kauniita kukkasia. Käytiin myös Seurasaaressa kävelemässä ja paistattelemassa päivää kun oli niin lämmin ja komia ilma.
Eikä se hauskuus vielä siihen loppunu. Kotona sitte keitettiin päiväkaffeet ja otettiin termari ja mukit tuohon läheiselle niityntapaiselle, ja vaan istuttiin nurtsilla ja kaffeteltiin :o)

Siitä hipsittin Flamingoon ja käytiin syömässä päivälliseks broiskusalaatit La Famigliassa, ja ruuan jälkeen mentiin vielä leffaan. Sakke kävi ostamassa popcorneja ja mä kehitin itsehillintääni haistelemalla sitä tuoksua ja kuuntelemalla miten ne suloiset suolapalat rasahteli rakkaani suussa. Melkoista masokismia! Juhannuksena mäkin saan popcorneja...

Käytiin katsastamassa 3D nukkeanimaatio Coraline ja toinen todellisuus, joka kertoo pienestä Coraline-nimisestä tytöstä joka löytää uudesta kodistaan pienen oven joka johtaa toiseen todellisuuteen, jossa kaikki vaiuttaa täydelliseltä..


Leffan loppu oli vähän ontuva, ihan ku olis tullut kiire saada loppu tehtyä, mutt amuuten se oli oikein hyvä. Oikeesti jopa jännä! 3D ominaisuudet ei ehkä päässy ihan oikeuksiinsa tässä leffassa, mut on se vaan mahtavaa tuo kolmiulotteisuus! Ne 3D-lasit vaan painoi nenään niin että vähän väliä oli vaihdettava niiden paikkaa :/

Ja kotimatka käveltiin maailman kovimmassa sateessa! Jotain ihan muuta kuin kevyt romanttinen kesäsade. Ei voinu muuta ku nauraa kun oltiin ku uitetut koirat. Vaatteista sai vääntää vettä, eikä ne aamullakaan vielä ollut likikään kuivia! Että sellasta.. mukava päivä <3

--

perjandag

Eilen oli vihdoin se "nenänpoltto-operaatio". Ajat oli 1,5h myöhässä, mut sain onneks odotella siellä leikkaussalin odotushuoneessa ja lueskella lehtiä rauhassa, eikä tarvinnu olla siellä yleisessä odotushuoneessa missä kaikki sairaat ramppaa.

Itse operaatio ei juuri tuntunu miltään, puudutukset oli niin hyvä. Ja ihan superihanaa henkilökuntaa! Tos ystävällisiä ja lämpösiä kaikki. Lääkäri vakuutti mut ensin siitä, että operaatio ei välttämättä tuo mitään helpotusta, eikä välttämättä auta. Kurkattuaan mun nenään, sanoi että se onkin sen verran turvoksissa että mitä todenäiköisimmin san helpotuksen tästä. Heh. Taas ei päällepäin näkynyt kuinka rikki olin, ihan kuin silloin kun kierukka oli polvesta ihan sökönä, ja kirurgi kyseli oonko ihan varma ettäs e kannattaa operoida ;o)

Se nenätohtori myös totesi, että steroidien käyttö turvottaa limakalvoja. Jaa. Mä en varmaan näytä ihan niin isolta että kukaan oikeesti kuvittelee mun käyttävän steroideja!

Operaation jälkeen aattelin kävellä GB-gymille Maijaa tapaamaan, kun unohdin puhelimen töihin enkä voinu ilmoittaa etten menisi. Mulla oli kartta ja kaikki, mutta en ollu ajatellu että karttaa pitää katsoo alaspäin, jolloin nenästä vuotaa verta. Useampi verinen paperitollo oli taskussa kun vihdoin ja viimein parin tunnin harhailun jälkeen pääsin perille. Tuuria oli että maija oli siellä, koska se olikin saanut yllättäen vapaapäivän, ja ilmoittanu mulle että nkin vapaalla, ja soitanut sitten vielä perään että tulee käymään GB:llä viiden aikaa, ja mä satuin juuri viideltä sinne! :D Pääsin Maijan kyydillä onneks kotin eikä tarvinnu enää kävellä. Käytiin myös ostamassa kreatiini puryvaattia, jote testasin tänään ja se oli toooodella pahaa. Yäk! Joten sen on kaiken järjen mukaan oltava todella tehokasta! nyt vaan odotellaan kuinka paljon alan kasvaa! Ehkä heti huomenna kädet on tosi isot :)

Hyvää yötä, kauniita unia, isojen käsien kuvia.

--

matiketo

Alkuviikko hujahti taas ohi. Maanantaina rinta-olkapää-vatsa -treeni ja eilen selkä-takaolka-takareisi -treeni. Hyvä tuntuma taas kertakaikkiaan!

Tänään oli terapiaa ja eläinlääkäriä ja sellasta menoa ettei ehtinyt salille, mutta kahden hyvän pumppipäivän jälkeen onkin ihan hyvä lepuuttaa. Ihanasti oli taas lihakset kipeet! Tänään juttelin päällikön kanssa opintovapaasta, ja sain jo puolivihreää valoa. Eli tarkistetaan vielä tj:lta lopullinen kanta, ja huomenna ehkä palaverissa paljastetaan tämä muille johtoryhmäläisille. Ne ei varmaan riemastu :/

Huomenna oonkin töissä vaan aamupäivän, ja lähden sitten HYKSiin nenäoperaatioon. Mahtaako se limakalvon poltto olla kovin kivuliasta? Toivottavasti sitä operaatiota ei ainakaan tee se sama lääkäri joka facebookkasi vastaanottoajan aikana ja puudutti kurkun niin ettei pystynyt puhumaan ja tutki korvat niin kovakouraisesti että itku tuli! Jos operaation jälkeen pystyy, meen valmentajaa tapaamaan ja näyttämään tämän hetkistä kuntoa, juttelemaa treenistä ja utelemaan dieetin vaiheista. Kunpa olo olis sellainen että pystyn menemään!!

Nyt on vähän masu pipi :o(

Tiksun kanssa kaksin..

Illalla katsottiin rikosputki ja mentin unten maille. Tuli nukuttua yli 9h, tosin vähän pätkittäin ja painajaisia nähden, mut kuitenkin!

Muistin punnita aamulla! Jei!! :o) ja vaaka näytti taas vähemmän ku viimeks! Jei siitäkin!!

Aamulla käytiin ulkona ja syötiin aamupalat rauhassa rikoksia katsellen. On tullu tallennettua muutamia CSI ja Cold case -jaksoja nätä tilanteita varten, ja se oli kyllä makoisaa :)

Salilla prin tunnin vaparitreeni. Ei menny taas kahden viikon tauon jälkeen ihan niin kuin olisin toivonu, mut minkäs teet - paitsi tietysti teenaat lisää. Tein ohjelmaa osissa, ja tein jopa sitä puolivolttia jota en oo pitkään aikaan uskaltanu. Hassusti jäi toinen käsi maahan, joten ylöstulo ei oikein sujunu, mutta kyllä se käsipomppu sieltä taas löytyy kun vaan jaksaa tahia. Nyt täytyy vaan saada tuo vaparitreeni jokaviikonloppuiseksi eikä vain näin satunnaiseksi. onneks se ohjelma sinänsä on jo valmis, vaikka onkin muuttunu jo paljon matkan varrella. Pakko se on vaan hyväksyä että helpotuksia on tehtävä ja jätettävä jotian temppuja seuraaviinki ohjelmiin.

Salin jälkeen sauna ja pyöräily kauppaan vesisateessa. Kotona ruokaa masuun ja sit sainkin kolmisen tuntia kulutettua fitnee-sivustoilla. Ilmoittauduin muuten kisaan samalla. Nyt se sitten on virallista! On lisenssi ja on kisailmo tehty. nyt vaan varailemaan hotellia.. kallista puuhaa mutta kai se täytyy kolmeksi päiväksi ottaa ettei tarvii edes takas ajella Lahteen ja takas kun perjantaina on kuulemma kilpailijakokous, lauantaina alkukisa ja sunnuntina finaali. Jos en ite finaaliin syystä tai toisesta pääse (utopistinen ajatus että kisassa olis niin paljon tyttöjä ettei kaikki pääsisi finaaliin) meen sitten ainakin katsomaan ne kisat. Saisinpa ainakin syödä hotelliaamiaisen ihan kunnolla ;)

Tiksun pyynnöstä käytiin ulkoilemassa äsken ja oli kyyyylmä!
Kesäkuussa pipo päässä ja hanskat kädessä lenkillä, vaikka viikkositten oli helteitä ja shortseissa ja hihattomassakin hikoilutti.

Tää on tää Suomen kesä kylmä mutta vähäluminen ;)

Pakko keksiä jotain..

kun ei oma muisti millään riitä aamupainoa mittaamaan ennen aamupuuron kimppuun käymistä, keksin laittaa pyykkikaapin oveen, ihan vaa'an eteen magneettikynällä paperin, johon voin painon merkitä. Nyt ei voi mennä veskiin aamulla muistamatta punnitusta!

Ainakin yhden aamun se jo toimi ;o)

Tänään oli hyvä päivä. Eilinen oli töistä vapaa. Kävin aamulla pääsykokeissa (tai paremminkin valintatilaisuudessa tai infossa) ja loppupäivän käytin äipän ja isäpuolen ruokavaliosuunnitteluun. Kyllä siinä ihan työpäivän verran vierähti aikaa kun kahdelle ihmiselle tein kattavan rungon taulukoineen ja ohjeineen. Mut oli se kivaakin!! Sitä kun sais tehdä työkseen edes vähän aikaa.. Ja tänään tosiaan vaan sitten yksi ainoa päivä töitä ja taas on pari vapaata. Nyt saankin olla koiran kanssa kaksin tän viikonlopun, ja koira jo kertaalleen käpertyi mun viereen sohvalle, johon itsekin ihan juuri uppoudun iltapalan kera.

Ai niin, sieltä koulusta tuli tänään tieto että opiskelupaikka olisi syksyllä! :o) Ja ymmärsin vielä että saatan olla oikeutettu aikuiskoulutustukeen, jos vaan saan työpaikalta opintovapaata.. montaa muttaa on vielä, MUTTA silti näyttää valoisalta! Nyt kutsuu perjantain rikosputki.. Hyvää yötä!

Hajatuksia

Luin yhden fitness-kisailijan, Kaisa Jaakkolan, blogia tänään (http://faidra.gym-space.fi), ja löysin mielenkiintoisia ajatuksia. Kaisa kirjoittaa tosi mielenkiintoisesti muutenkin, mutta aiheena "minä itse olen vastuussa elämästäni" kosketti tosi paljon jo ihan tuon ajatuksen vuoksi. Lohduttavaa että muutkin pohtivat samoja asioita, joita itse oon pyöritellyt mielessäni jo pitkään, erityisesti tänä keväänä. MINÄ ihan itse olen vastuussa kaikesta mitä elämässäni tapahtuu, niin hyvässä kuin pahassakin. Minä vastaan siitä, että olen suorittanut 4 tutkintoa, kaikki ajallaan ja kiitettävästi. Olen itse vastuussa siitä, etten ole opiskellut asioita, jotka ovat TODELLA mielenkiintoisia, enkä ole tehnyt niitä asioita joita HALUAISIN tehdä. MINÄ olen vastuussa siitä, että olen onneton työpaikassani, ja olen vastuussa siitä, että itseni vuoksi teen jotain sille asialle.

Tätä huikean hyvää vastuu-asiaa oli kommentoinut joku seuraavilla sanoilla:

"suurin osa ihmisistä ei koskaan tee tuollaista pohdintaa saatika sitten toimi pohdintojensa mukaan. Monella ei ole rohkeutta esittää itselleen kysymystä “Mitä minä OIKEASTI elämältäni haluan?”

Joku viisas sanoi joskus (ihanan epämääräistä), että ihminen ei koskaan tule onnelliseksi, jos tekee elämässään valinnat järjellä tunteen sijaan. Allekirjoitan tämän väitteen täysin.

Ja tuo on myös totta, että kun kerran on sen kissan nostanut pöydälle, takaisin sitä ei enää saa. Toisaalta onneksi, toisaalta valitettavasti.

Yksi asia, minkä olen itse erityisesti huomannut, on se, että ihmiset monesti puhuvat “tuurista” tai “lahjoista” silloin kun jollekin tapahtuu hyviä asioita. “Sulla on käynyt tuuri, kun sait noin hyvän työpaikan” tai “Sait opintosi nopeasti päätökseen, koska olet niin lahjakas”. Tuuria? Lahjoja? Ei, vaan kovaa työtä, priorisointia, omistautumista, itsekuria, kykyä kantaa vastuuta. On turha syyttää ulkoisia tekijöitä, jos omat opinnot eivät edisty tai jos on tyytymätön työhönsä. Jokaisella on vapaus valita."

Eilen lenkillä taioin sanoiksi sen, mitä olen ajatellut jo pitkään. Kaikilla on vapaus valita mitä tekee elämällään. Kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia, mutta kaikilla on joku vaihtoehto. Mun oikeus on haluta työ, jossa saan itse määrätä työaikani -jos aamulla väsyttää niin voi nukkua, tai tehdä töitä 13h putkeen jos on sellainen draivi, haluan panostaa treenaamiseen ja rahoittaa sen jollain mukavalla "hanttihommalla" jota ei tarvitse ottaa niin kuoleman vakavasti. Haluan menestyä, mutta en tarvitse menestystä bisness-maailmassa, vaan omassa elämässäni. En halua tehdä ma - pe 8-16 toimistotyötä (vaikka vielä kurjempaa olisi kaupan alan viikonloppuvuorot), mutta miksi mulla olis oikeus valita toisin, jos maailmassa on monia jotka joutuvat tekemään sitä, ja monia jotka joutuvat tekemään vielä enemmän/huonompaa/kurjempaa/huonopalkkaisempaa työtä, mikä oikeus mulla on valittaa? MIKSI EI OLISI OIKEUS? Kun kaikilla on se sama oikeus alkaa urheilla tai opiskella tai taiteilla tms. Toiset on valinneet lapset tai perheen, tai uran tai bailaamisen tai jonkun muun itselle tärkeän asian. Mulla on kumma taipumus yrittää ottaa kaikki maailman kurjuudet omille harteille ja katsella kateellisena vierestä kun toiset tekee asioita joista mä vaan unelmoin.

Kognitiivisesta terapiasta saamani kotitehtävät auttaa avaamaan silmiä omille tavoille, haluille, mahdollisuuksille ja kaavoille. Hämmästys miten eroavat mun halut ja teot. Mussa täytyy olla jotain masokistin vikaa kun teen asioita joita en haluaisi tehdä, ja kiellän itseltäni sen, mitä oikeasti haluan. Ihan kuin en antaisi itselleni oikeutta nauttia elämästä! How twisted am I??

--

Paljon onneeeaaa vaaaan...

paljon onneeeaaa Johanna, paljon onneeaaa vaaan.

Mia toi mulla aamulla kukkasen, ihan siis purkkikukan, "Tähtisilmä" kuulemma :)
Sain muutamat onnittelut yllättäviltä tahoilta, ja jopa parit halit! Kyllä ne taitaa musta siellä töissä tykätä.

Ja naamakirjaankin oli tullut huisin paljon onnitteluita, ja jopa isä muisti!

Ja sain tiedon että voin ostaa todennäköisesti ihan juuri sopivan kokoiset kisabiksut ja kengät suhteellisen halvalla, ja tyttö on almis postittamaan ne mulle sovitukseen. Ja pääsykokeet on torstaina ja elättelen toiveita että en olisi sen 5% joukossa jotka ei pääse sinne. Kaikin puolin positiivinen olo ollut koko päivän, vaikka aamulla väsytti paaaaaljooon viikonlopun Porin reissun jäljiltä. Sekin reissu oli niin kovin onnistunut kun oli hyvät kemut ja olin kuskina ja pääsin lenkille Kaakan kanssa sunnuntaina jo aamupäivällä. Aurinko on paistanu monta päivää ja OON NIIN ONNELLINEN ETTÄ ON KESÄ! En muista että olisin näin nauttinut kesästä koskaan!! Ja ihana ajatus että lomakin on vasta edessä päin.

Tänään tuli myös tieto että BMJ '09 jää viimeiseksi lajissaan, ja nyt siis juhannuskin on pelastettu. Ei tainnut kenelläkään olla mitään suunnitelma B:tä, mutta nyt ehditään ensivuodeksi jo jotain kehittää. Juhannuksena toki myös RMJ kutsuu Tehareiden keikalle! Mulla on nyt sellanen tunne että tästä tulee uusi "se kesä", se ykköskesä -97 kesän tilalle. On jo aikakin! <3